1 Temanilainen Elifas alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

2 -- Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle? Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti!

3 Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan, olet tarttunut voimatonta kädestä.

4 Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn, sinä olet rohkaissut horjuvaa.

5 Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi, et kestä hetkeäkään. Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan.

6 Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko, sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus.

7 Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon, milloin on oikeamielinen hukkunut?

8 Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa ja kylvävät pahaa, ne myös korjaavat tuhon ja turmion, sen olen nähnyt.

9 Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat, hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois.

10 Leijona karjuu, nuori leijona ärisee, mutta petojen hampaat murskataan.

11 Saalista vailla jalopeura nääntyy, pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan.

12 Kuin varkain tuli jostakin sana, minun korvani kuulivat kaukaisen huminan.

13 Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä keskelle syvintä unta,

14 se kouraisi minua, ja minä vapisin, kaikki jäseneni tärisivät kauhusta,

15 minä tunsin henkäyksen kasvoillani, ihokarvani nousivat pystyyn,

16 kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä, silmieni edessä outo hahmo. Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen:

17 Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä? Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä?

18 Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa, enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä.

19 Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin? Tomusta heidät on tehty, hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen.

20 Aamulla ihminen herää, illalla hän on poissa ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi,

21 hänen telttanuoransa kiskaistaan irti, ja hän kuolee tietämättä, miksi.

1 Then Eliphaz the Temanite answered,

2 "If someone ventures to talk with you, will you be grieved?

But who can withhold himself from speaking?

3 Behold, you have instructed many,

you have strengthened the weak hands.

4 Your words have supported him who was falling,

you have made the feeble knees firm.

5 But now it has come to you, and you faint.

It touches you, and you are troubled.

6 Isn’t your piety your confidence?

Isn’t the integrity of your ways your hope?

7 "Remember, now, whoever perished, being innocent?

Or where were the upright cut off?

8 According to what I have seen, those who plow iniquity

and sow trouble, reap the same.

9 By the breath of God they perish.

By the blast of his anger are they consumed.

10 The roaring of the lion,

and the voice of the fierce lion,

the teeth of the young lions, are broken.

11 The old lion perishes for lack of prey.

The cubs of the lioness are scattered abroad.

12 "Now a thing was secretly brought to me.

My ear received a whisper of it.

13 In thoughts from the visions of the night,

when deep sleep falls on men,

14 fear came on me, and trembling,

which made all my bones shake.

15 Then a spirit passed before my face.

The hair of my flesh stood up.

16 It stood still, but I couldn’t discern its appearance.

A form was before my eyes.

Silence, then I heard a voice, saying,

17 ‘Shall mortal man be more just than God?

Shall a man be more pure than his Maker?

18 Behold, he puts no trust in his servants.

He charges his angels with error.

19 How much more those who dwell in houses of clay,

whose foundation is in the dust,

who are crushed before the moth!

20 Between morning and evening they are destroyed.

They perish forever without any regarding it.

21 Isn’t their tent cord plucked up within them?

They die, and that without wisdom.’