1 Nyt Job sanoi:
2 -- Totta kai minä tuon tiedän! Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan.
3 Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ei yhteen tuhannesta.
4 Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?
5 Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta, hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.
6 Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan, sen peruspylväät horjuvat.
7 Hän käskee, ja aurinko pimenee. Hän sulkee sinetillään tähtien valon.
8 Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli.
9 Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat.
10 Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.
11 Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa.
13 Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin joukot.
14 Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?
15 Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee.
16 Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan --
17 hän, joka myrskyllään iskee minut maahan ja aina vain lisää minun haavojeni määrää ilman mitään syytä.
18 Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.
20 Vaikka minä olen oikeassa, oma suuni joutuu tuomitsemaan minut. Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi.
21 Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä.
23 Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.
24 Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän -- kuka sitten?
25 Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,
26 kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois, ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.
28 niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.
29 Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi, miksi harata vastaan?
30 Vaikka minä kylpisin lumessa ja pesisin käteni lipeällä,
31 kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa, niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.
32 Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen. En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta, en puolustautua häntä vastaan.
33 Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme, asettaa kättään meidän molempien päälle.
34 Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois, ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä!
35 Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.
1 Then Job answered,
2 "Truly I know that it is so,
but how can man be just with God?
3 If he is pleased to contend with him,
he can’t answer him one time in a thousand.
4 God is wise in heart, and mighty in strength.
Who has hardened himself against him and prospered?
5 He removes the mountains, and they don’t know it,
when he overturns them in his anger.
6 He shakes the earth out of its place.
Its pillars tremble.
7 He commands the sun and it doesn’t rise,
and seals up the stars.
8 He alone stretches out the heavens,
and treads on the waves of the sea.
9 He makes the Bear, Orion, and the Pleiades,
and the rooms of the south.
10 He does great things past finding out;
yes, marvelous things without number.
11 Behold, he goes by me, and I don’t see him.
He passes on also, but I don’t perceive him.
12 Behold, he snatches away.
Who can hinder him?
Who will ask him, ‘What are you doing?’
13 "God will not withdraw his anger.
The helpers of Rahab stoop under him.
14 How much less will I answer him,
and choose my words to argue with him?
15 Though I were righteous, yet I wouldn’t answer him.
I would make supplication to my judge.
16 If I had called, and he had answered me,
yet I wouldn’t believe that he listened to my voice.
17 For he breaks me with a storm,
and multiplies my wounds without cause.
18 He will not allow me to catch my breath,
but fills me with bitterness.
19 If it is a matter of strength, behold, he is mighty!
If of justice, ‘Who,’ says he, ‘will summon me?’
20 Though I am righteous, my own mouth will condemn me.
Though I am blameless, it will prove me perverse.
21 I am blameless.
I don’t respect myself.
I despise my life.
22 "It is all the same.
Therefore I say he destroys the blameless and the wicked.
23 If the scourge kills suddenly,
he will mock at the trial of the innocent.
24 The earth is given into the hand of the wicked.
He covers the faces of its judges.
If not he, then who is it?
25 "Now my days are swifter than a runner.
They flee away. They see no good.
26 They have passed away as the swift ships,
as the eagle that swoops on the prey.
27 If I say, ‘I will forget my complaint,
I will put off my sad face, and cheer up,’
28 I am afraid of all my sorrows.
I know that you will not hold me innocent.
29 I will be condemned.
Why then do I labor in vain?
30 If I wash myself with snow,
and cleanse my hands with lye,
31 yet you will plunge me in the ditch.
My own clothes will abhor me.
32 For he is not a man, as I am, that I should answer him,
that we should come together in judgment.
33 There is no umpire between us,
that might lay his hand on us both.
34 Let him take his rod away from me.
Let his terror not make me afraid;
35 then I would speak, and not fear him,
for I am not so in myself.