1 Voi niitä, jotka hautovat ilkitöitä, vielä vuoteessaankin miettivät pahoja tekoja! Aamun tullen he toteuttavat aikeensa, siihen heillä on valta.
2 He himoitsevat peltoja ja anastavat niitä, ottavat haltuunsa toisten taloja. He ajavat ihmiset perikatoon, vievät maat keneltä tahtovat.
3 Sen tähden Herra sanoo: -- Näin olen päättänyt tehdä: annan onnettomuuden kohdata noita pahantekijöitä. Silloin ette voi nostaa iestä harteiltanne, ette voi kulkea pystyssä päin, kovia aikoja ette voi väistää.
4 Silloin teitä pilkataan ja teistä sepitetään valituslaulu: -- Loppu on tullut meille, viholliset saivat maamme, kaiken meiltä veivät, tyhjin käsin olla saamme.
5 Niin teillä ei ole enää osaa eikä arpaa siihen maahan, joka kuuluu Herran kansalle.
7 Voiko Jaakobin suku puhua näin? Onko Herra mielestänne kärsimätön, jos hän toteuttaa uhkauksensa? Eivätkö minun sanani ole täynnä hyvyyttä niitä kohtaan, jotka kulkevat oikeaa tietä?
8 Vielä äsken te olitte minun kansaani, nyt te olette nousseet minua vastaan. Te riistätte viitan niiltä, jotka elävät kaikessa rauhassa, käytte niiden kimppuun, jotka pahaa aavistamatta kulkevat ohitse eivätkä tee vastarintaa.
9 Te karkotatte minun kansani äidit heidän omista kodeistaan. Heidän lapsiltaan te riistätte ainiaaksi minun antamani kalliit lahjat.
10 Menkää tiehenne, tässä maassa ei teillä enää ole rauhaa! Saastaisuutenne vuoksi te syöksette itsenne turmioon, kauhistuttavaan tuhoon.
12 -- Minä kokoan sinut, Jaakobin heimo, kaikkialta, yhdistän Israelista jäljelle jääneet. Minä johdatan heidät yhteen kuin lampaat tarhaan, kuin lauman laitumelle. Kansaa tungeksii kaikkialla.
13 Heidän edellään kulkee tien aukaisija, he raivaavat tiensä, murtautuvat portista ja lähtevät. Heidän kuninkaansa kulkee edellä, Herra johtaa heitä.
1 Woe to those who devise iniquity
and work evil on their beds!
When the morning is light, they practice it,
because it is in the power of their hand.
2 They covet fields and seize them,
and houses, then take them away.
They oppress a man and his house,
even a man and his heritage.
3 Therefore Yahweh says:
"Behold, I am planning against these people a disaster,
from which you will not remove your necks,
neither will you walk haughtily,
for it is an evil time.
4 In that day they will take up a parable against you,
and lament with a doleful lamentation, saying,
‘We are utterly ruined!
My people’s possession is divided up.
Indeed he takes it from me and assigns our fields to traitors!’"
5 Therefore you will have no one who divides the land by lot in Yahweh’s assembly.
6 "Don’t prophesy!"—they prophesy—
"Don’t prophesy about these things.
Disgrace won’t overtake us."
7 Shall it be said, O house of Jacob,
"Is Yahweh’s Spirit angry?
Are these his doings?
Don’t my words do good to him who walks blamelessly?"
8 But lately my people have risen up as an enemy.
You strip the robe and clothing from those who pass by without a care, returning from battle.
9 You drive the women of my people out from their pleasant houses;
from their young children you take away my blessing forever.
10 Arise, and depart!
For this is not your resting place,
because of uncleanness that destroys,
even with a grievous destruction.
11 If a man walking in a spirit of falsehood lies, saying,
"I will prophesy to you of wine and of strong drink,"
he would be the prophet of this people.
12 I will surely assemble all of you, Jacob.
I will surely gather the remnant of Israel.
I will put them together as the sheep of Bozrah,
as a flock in the middle of their pasture.
They will swarm with people.
13 He who breaks open the way goes up before them.
They break through the gate, and go out.
Their king passes on before them,
with Yahweh at their head.