1 Kun minä parannan Israelin vammat, tulevat näkyviin Efraimin rikokset ja Samarian pahat teot. Siellä rehottaa valhe ja petos: varkaat tunkeutuvat taloihin, rosvojoukot kuljeksivat ryöstellen.

2 He eivät ajattele, että minä muistan heidän pahuutensa. Nyt heidän tekonsa saartavat heidät, ne odottavat tuomiota minun edessäni.

3 -- He saavat kavaluudellaan kuninkaan hyvälle mielelle, tekevät valheillaan hovin iloiseksi.

4 Pettureita kaikki tyynni, uskottomia kuningastaan kohtaan! He ovat kuin uuni, jonka leipuri on sytyttänyt: se hehkuu läpi yön taikinan alustamisesta happanemiseen asti, eikä hiillosta tarvitse kohentaa.

5 Kuninkaamme juhlapäivänä hänen hovinsa on sairas hehkuvasta viinistä, hän itse, pahaa aavistamatta, puristaa kättä pettureiden kanssa.

6 He ovat tulleet paikalle iskeäkseen. Väijyessään he olivat kuin uuni, joka hehkuu läpi yön, vaikka leipuri nukkuu. Aamulla roihusi ilmituli!

7 Koko joukko leimuaa kuin uuni: tuomarinsa he tuhoavat, kaikki kuninkaansa kaatavat. Kukaan ei kysy minun tahtoani!

8 Efraim sekoittuu muihin kansoihin. Se on kuin leipä, jota paistaja ei ole kääntänyt.

9 Vieraat kuluttavat Efraimilta voimat, mutta se ei sitä ymmärrä. Efraimin hiuksissa on jo harmaata, mutta se ei sitä huomaa.

10 Israelin ylpeys koituu sille itselleen tuhoksi, mutta se ei silti palaa Herran, Jumalansa, luo, ei etsi häntä.

11 Efraim on kuin kyyhkynen, tyhmä ja ajattelematon. Se kutsuu avuksi Egyptiä, se kulkee Assyriaan.

12 Mutta minne Efraim meneekin, minä levitän verkkoni sen päälle, minä pyydystän sen kuin lintuparven. Minä rankaisen sitä, niin kuin olen tehnyt kansalleni tiettäväksi.

13 -- Voi israelilaisia, he ovat paenneet luotani! Tuho kohdatkoon heitä, koska he ovat nousseet minua vastaan! Minä tahdoin vapauttaa heidät, mutta he puhuivat minulle pelkkää valhetta.

14 He eivät huuda sydämestään minua avuksi vaan voihkivat vuoteillaan. He viileskelevät itseään rukoillessaan minulta viljaa ja viiniä. Näin he kapinoivat minua vastaan.

15 Minä kasvatin heidät, vahvistin heidän käsivartensa, mutta he suunnittelevat minua vastaan pahaa.

16 Eivät he käänny minun, Korkeimman, puoleen. He ovat kuin löystynyt jousi. Heidän päällikkönsä kaatuvat Egyptissä miekkaan, sillä he puhuivat julkeita sanoja.

1 When I would heal Israel,

then the iniquity of Ephraim is uncovered,

also the wickedness of Samaria;

for they commit falsehood,

and the thief enters in,

and the gang of robbers ravages outside.

2 They don’t consider in their hearts that I remember all their wickedness.

Now their own deeds have engulfed them.

They are before my face.

3 They make the king glad with their wickedness,

and the princes with their lies.

4 They are all adulterers.

They are burning like an oven that the baker stops stirring,

from the kneading of the dough, until it is leavened.

5 On the day of our king, the princes made themselves sick with the heat of wine.

He joined his hand with mockers.

6 For they have prepared their heart like an oven,

while they lie in wait.

Their anger smolders all night.

In the morning it burns as a flaming fire.

7 They are all hot as an oven,

and devour their judges.

All their kings have fallen.

There is no one among them who calls to me.

8 Ephraim mixes himself among the nations.

Ephraim is a pancake not turned over.

9 Strangers have devoured his strength,

and he doesn’t realize it.

Indeed, gray hairs are here and there on him,

and he doesn’t realize it.

10 The pride of Israel testifies to his face;

yet they haven’t returned to Yahweh their God,

nor sought him, for all this.

11 "Ephraim is like an easily deceived dove, without understanding.

They call to Egypt.

They go to Assyria.

12 When they go, I will spread my net on them.

I will bring them down like the birds of the sky.

I will chastise them, as their congregation has heard.

13 Woe to them!

For they have wandered from me.

Destruction to them!

For they have trespassed against me.

Though I would redeem them,

yet they have spoken lies against me.

14 They haven’t cried to me with their heart,

but they howl on their beds.

They assemble themselves for grain and new wine.

They turn away from me.

15 Though I have taught and strengthened their arms,

yet they plot evil against me.

16 They return, but not to the Most High.

They are like a faulty bow.

Their princes will fall by the sword for the rage of their tongue.

This will be their derision in the land of Egypt.