1 Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut.

2 Opettakoot ne viisautta, kasvattakoot ymmärtämään ymmärryksen sanat,

3 johdattakoot hyvään tietoon, oikeudentuntoon ja rehtiin mieleen.

4 Kokemattomat saakoot niistä viisautta, nuoret tietoa ja harkintaa.

5 Viisaskin viisastuu, kun kuulee niitä, järkeväkin saa opastusta,

6 oppii mietelmiä ja vertauksia, tajuaa viisaiden sanat, avaa arvoitukset.

7 Herran pelko on tiedon perusta, vain hullu halveksii viisautta ja opetusta.

8 Poikani, kuule isäsi neuvoja, älä väheksy äitisi opetusta --

9 ne ovat seppele hiuksillasi, ketju kaulaasi koristamassa.

10 Älä suostu, poikani, synnintekijöiden viekoituksiin,

12 Niellään heidät elävältä, yhtenä suupalana, niin kuin hauta nielee terveen miehen.

13 Kaikenlaiset kalleudet odottavat meitä, ryöstösaalis täyttää kohta varastomme.

15 Heidän tielleen, poikani, älä lähde, pidä jalkasi poissa heidän poluiltaan,

16 sillä he rientävät pahaa kohti, kiiruhtavat vuodattamaan verta.

17 Ei lintu verkkoa näe, vaikka näkee sitä levitettävän.

18 Oman verensä he väijyessään vaarantavat, omaa tuhoaan etsivät vaaniessaan.

19 Sellainen on riistäjän tie. Joka sille lähtee, kulkee tuhoon.

20 Viisaus huutaa kaduilla, antaa toreilla puheensa kaikua,

21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, kuuluttaa asiansa markkinapaikoilla:

23 Kääntykää minun puoleeni, minä opetan teitä, saatan teidät tuntemaan opetukseni ja tietoni.

25 Yhtäkään neuvoani ette ole ottaneet varteen, opetukseni ei ole kelvannut teille.

26 Niinpä minä nauran, kun teidän käy huonosti, pilkkaan, kun tulee aika jota kauhistutte,

27 kun pelko tulee yllenne kuin rajuilma ja onnettomuus iskee tuulispäänä, kun osaksenne tulee ahdinko ja vaiva.

28 Silloin te huudatte minua, mutta minä en vastaa, etsitte minua, ettekä löydä.

29 Te vihasitte tietoa, ette halunneet totella Herraa,

30 te vähät välititte, kun teitä neuvoin, ette antaneet arvoa ohjeilleni.

31 Niinpä saatte syödä tekojenne hedelmät, niellä kurkun täydeltä juonianne.

32 Uppiniskaisuus on tyhmälle tuhoksi, huolettomuuteensa hullu kuolee.

1 The proverbs of Solomon, the son of David, king of Israel:

2 to know wisdom and instruction;

to discern the words of understanding;

3 to receive instruction in wise dealing,

in righteousness, justice, and equity;

4 to give prudence to the simple,

knowledge and discretion to the young man—

5 that the wise man may hear, and increase in learning;

that the man of understanding may attain to sound counsel;

6 to understand a proverb and parables,

the words and riddles of the wise.

7 The fear of Yahweh is the beginning of knowledge,

but the foolish despise wisdom and instruction.

8 My son, listen to your father’s instruction,

and don’t forsake your mother’s teaching;

9 for they will be a garland to grace your head,

and chains around your neck.

10 My son, if sinners entice you,

don’t consent.

11 If they say, "Come with us.

Let’s lie in wait for blood.

Let’s lurk secretly for the innocent without cause.

12 Let’s swallow them up alive like Sheol,

and whole, like those who go down into the pit.

13 We’ll find all valuable wealth.

We’ll fill our houses with plunder.

14 You shall cast your lot among us.

We’ll all have one purse"—

15 my son, don’t walk on the path with them.

Keep your foot from their path,

16 for their feet run to evil.

They hurry to shed blood.

17 For the net is spread in vain in the sight of any bird;

18 but these lay in wait for their own blood.

They lurk secretly for their own lives.

19 So are the ways of everyone who is greedy for gain.

It takes away the life of its owners.

20 Wisdom calls aloud in the street.

She utters her voice in the public squares.

21 She calls at the head of noisy places.

At the entrance of the city gates, she utters her words:

22 "How long, you simple ones, will you love simplicity?

How long will mockers delight themselves in mockery,

and fools hate knowledge?

23 Turn at my reproof.

Behold, I will pour out my spirit on you.

I will make known my words to you.

24 Because I have called, and you have refused;

I have stretched out my hand, and no one has paid attention;

25 but you have ignored all my counsel,

and wanted none of my reproof;

26 I also will laugh at your disaster.

I will mock when calamity overtakes you,

27 when calamity overtakes you like a storm,

when your disaster comes on like a whirlwind,

when distress and anguish come on you.

28 Then they will call on me, but I will not answer.

They will seek me diligently, but they will not find me,

29 because they hated knowledge,

and didn’t choose the fear of Yahweh.

30 They wanted none of my counsel.

They despised all my reproof.

31 Therefore they will eat of the fruit of their own way,

and be filled with their own schemes.

32 For the backsliding of the simple will kill them.

The careless ease of fools will destroy them.

33 But whoever listens to me will dwell securely,

and will be at ease, without fear of harm."