1 Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. (H102:2)Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!

2 (H102:3)Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.

3 (H102:4)Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.

4 (H102:5)Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,

5 (H102:6)huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.

6 (H102:7)Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.

7 (H102:8)Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.

8 (H102:9)Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.

9 (H102:10)Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.

10 (H102:11)Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.

11 (H102:12)Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.

12 (H102:13)Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.

13 (H102:14)Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.

14 (H102:15)Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.

15 (H102:16)Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,

16 (H102:17)kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.

17 (H102:18)Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.

18 (H102:19)Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.

19 (H102:20)Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.

20 (H102:21)Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.

21 (H102:22)Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,

22 (H102:23)kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.

23 (H102:24)Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.

24 (H102:25)Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.

25 (H102:26)Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.

26 (H102:27)Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.

27 (H102:28)Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.

28 (H102:29)Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.

1 Hear my prayer, Yahweh!

Let my cry come to you.

2 Don’t hide your face from me in the day of my distress.

Turn your ear to me.

Answer me quickly in the day when I call.

3 For my days consume away like smoke.

My bones are burned as a torch.

4 My heart is blighted like grass, and withered,

for I forget to eat my bread.

5 By reason of the voice of my groaning,

my bones stick to my skin.

6 I am like a pelican of the wilderness.

I have become as an owl of the waste places.

7 I watch, and have become like a sparrow that is alone on the housetop.

8 My enemies reproach me all day.

Those who are mad at me use my name as a curse.

9 For I have eaten ashes like bread,

and mixed my drink with tears,

10 because of your indignation and your wrath;

for you have taken me up and thrown me away.

11 My days are like a long shadow.

I have withered like grass.

12 But you, Yahweh, will remain forever;

your renown endures to all generations.

13 You will arise and have mercy on Zion,

for it is time to have pity on her.

Yes, the set time has come.

14 For your servants take pleasure in her stones,

and have pity on her dust.

15 So the nations will fear Yahweh’s name,

all the kings of the earth your glory.

16 For Yahweh has built up Zion.

He has appeared in his glory.

17 He has responded to the prayer of the destitute,

and has not despised their prayer.

18 This will be written for the generation to come.

A people which will be created will praise Yah,

19 for he has looked down from the height of his sanctuary.

From heaven, Yahweh saw the earth,

20 to hear the groans of the prisoner,

to free those who are condemned to death,

21 that men may declare Yahweh’s name in Zion,

and his praise in Jerusalem,

22 when the peoples are gathered together,

the kingdoms, to serve Yahweh.

23 He weakened my strength along the course.

He shortened my days.

24 I said, "My God, don’t take me away in the middle of my days.

Your years are throughout all generations.

25 Of old, you laid the foundation of the earth.

The heavens are the work of your hands.

26 They will perish, but you will endure.

Yes, all of them will wear out like a garment.

You will change them like a cloak, and they will be changed.

27 But you are the same.

Your years will have no end.

28 The children of your servants will continue.

Their offspring will be established before you."