2 (H39:3)Niin minä pidin suuni kiinni, olin mykkänä, minä vaikenin, mutta turhaan: tuskani vain yltyi.

3 (H39:3)Sydämeni oli kuin tulessa, huokaukseni olivat kuumat kuin liekki. Minun täytyi avata suuni ja puhua.

4 (H39:5)Herra, anna minun muistaa, että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä. Opeta minua ymmärtämään, kuinka katoavainen minä olen!

5 (H39:6)Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle, elämäni on sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki. Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset, kaikki tyynni. (sela)

6 (H39:7)Ihminen tulee ja menee, katoaa kuin varjo. Turhaan hän hyörii ja kokoaa omaisuutta, ei hän tiedä, kenen käsiin se joutuu.

7 (H39:8)Herra, onko minulla vielä toivoa? Kaikki on sinun varassasi.

8 (H39:9)Päästä minut kaikista synneistäni, älä anna minun joutua houkkien häväistäväksi.

9 (H39:10)Minä olen nyt vaiti, en avaa suutani, sillä sinulta tulee kaikki.

10 (H39:11)Ota vitsauksesi minun päältäni, en kestä enää kätesi iskuja.

11 (H39:12)Kun sinä kuritat ja rankaiset ihmistä hänen syntiensä vuoksi, sinä teet lopun hänen kukoistuksestaan, niin kuin koi tuhoaa vaatteen. Vain tuulenhenkäys ovat kaikki ihmiset! (sela)

12 (H39:13)Kuule rukoukseni, Herra, ota vastaan avunhuutoni. Älä ole kuuro minun itkulleni! Minä olen muukalainen, etsin sinulta turvaa, olen koditon niin kuin olivat isänikin.

13 (H39:14)Käännä pois syyttävä katseesi, jotta saisin jälleen iloita, ennen kuin menen pois eikä minua enää ole.

1 I said, "I will watch my ways, so that I don’t sin with my tongue.

I will keep my mouth with a bridle while the wicked is before me."

2 I was mute with silence.

I held my peace, even from good.

My sorrow was stirred.

3 My heart was hot within me.

While I meditated, the fire burned.

I spoke with my tongue:

4 "Yahweh, show me my end,

what is the measure of my days.

Let me know how frail I am.

5 Behold, you have made my days hand widths.

My lifetime is as nothing before you.

Surely every man stands as a breath." Selah.

6 "Surely every man walks like a shadow.

Surely they busy themselves in vain.

He heaps up, and doesn’t know who shall gather.

7 Now, Lord, what do I wait for?

My hope is in you.

8 Deliver me from all my transgressions.

Don’t make me the reproach of the foolish.

9 I was mute.

I didn’t open my mouth,

because you did it.

10 Remove your scourge away from me.

I am overcome by the blow of your hand.

11 When you rebuke and correct man for iniquity,

you consume his wealth like a moth.

Surely every man is but a breath." Selah.

12 "Hear my prayer, Yahweh, and give ear to my cry.

Don’t be silent at my tears.

For I am a stranger with you,

a foreigner, as all my fathers were.

13 Oh spare me, that I may recover strength,

before I go away and exist no more."