2 rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.

3 Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää.

4 Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle; unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.

5 Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.

6 Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.

7 Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.

8 Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje.

9 Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.

10 Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet.

11 Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon.

12 Mutta viisaus-mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?

13 Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta.

14 Syvyys sanoo: 'Ei ole se minussa', ja meri sanoo: 'Ei se ole minunkaan tykönäni'.

15 Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa.

16 Ei korvaa sitä Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.

17 Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.

18 Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.

19 Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi, ei korvaa sitä puhdas kulta.

20 Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?

21 Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.

22 Manala ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan'.

23 Jumala tietää tien sen luokse, hän tuntee sen asuinpaikan.

24 Sillä hän katsoo maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mitä taivaan alla on.

25 Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet,

26 kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,

27 silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.

1 Na verdade, há veios de onde se extrai a prata, e lugar onde se refina o ouro.

2 O ferro tira-se da terra, e da pedra se funde o cobre.

3 Ele põe fim às trevas, e toda a extremidade ele esquadrinha, a pedra da escuridão e a da sombra da morte.

4 Abre um poço de mina longe dos homens, em lugares esquecidos do pé; ficando pendentes longe dos homens, oscilam de um lado para outro.

5 Da terra procede o pão, mas por baixo é revolvida como por fogo.

6 As suas pedras são o lugar da safira, e tem pó de ouro.

7 Essa vereda a ave de rapina a ignora, e não a viram os olhos da gralha.

8 Nunca a pisaram filhos de animais altivos, nem o feroz leão passou por ela.

9 Ele estende a sua mão contra o rochedo, e revolve os montes desde as suas raízes.

10 Dos rochedos faz sair rios, e o seu olho vê tudo o que há de precioso.

11 Os rios tapa, e nem uma gota sai deles, e tira à luz o que estava escondido.

12 Porém onde se achará a sabedoria, e onde está o lugar da inteligência?

13 O homem não conhece o seu valor, e nem ela se acha na terra dos viventes.

14 O abismo diz: Não está em mim; e o mar diz: Ela não está comigo.

15 Não se dará por ela ouro fino, nem se pesará prata em troca dela.

16 Nem se pode comprar por ouro fino de Ofir, nem pelo precioso ônix, nem pela safira.

17 Com ela não se pode comparar o ouro nem o cristal; nem se trocará por joia de ouro fino.

18 Não se fará menção de coral nem de pérolas; porque o valor da sabedoria é melhor que o dos rubis.

19 Não se lhe igualará o topázio da Etiópia, nem se pode avaliar por ouro puro.

20 Donde, pois, vem a sabedoria, e onde está o lugar da inteligência?

21 Pois está encoberta aos olhos de todo o vivente, e oculta às aves do céu.

22 A perdição e a morte dizem: Ouvimos com os nossos ouvidos a sua fama.

23 Deus entende o seu caminho, e ele sabe o seu lugar.

24 Porque ele vê as extremidades da terra; e vê tudo o que há debaixo dos céus.

25 Quando deu peso ao vento, e tomou a medida das águas;

26 Quando prescreveu leis para a chuva e caminho para o relâmpago dos trovões;

27 Então a viu e relatou; estabeleceu-a, e também a esquadrinhou.

28 E disse ao homem: Eis que o temor do Senhor é a sabedoria, e apartar-se do mal é a inteligência.