1 Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.

2 Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.

3 Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.

4 Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.

5 Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.

6 Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.

7 Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.

8 Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.

9 Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.

10 Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.

11 Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.

12 Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.

13 Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.

14 Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.

15 Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.

16 Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.

17 Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.

18 Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.

19 Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.

20 Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.

21 Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.

22 Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.

23 Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.

24 Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.

25 Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.

26 Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.

27 Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.

28 Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.

1 O que ama a instrução ama o conhecimento, mas o que odeia a repreensão é estúpido.

2 O homem de bem alcançará o favor do Senhor, mas ao homem de intenções perversas ele condenará.

3 O homem não se estabelecerá pela impiedade, mas a raiz dos justos não será removida.

4 A mulher virtuosa é a coroa do seu marido, mas a que o envergonha é como podridão nos seus ossos.

5 Os pensamentos dos justos são retos, mas os conselhos dos ímpios, engano.

6 As palavras dos ímpios são ciladas para derramar sangue, mas a boca dos retos os livrará.

7 Os ímpios serão transtornados e não subsistirão, mas a casa dos justos permanecerá.

8 Cada qual será louvado segundo o seu entendimento, mas o perverso de coração estará em desprezo.

9 Melhor é o que se estima em pouco, e tem servos, do que o que se vangloria e tem falta de pão.

10 O justo tem consideração pela vida dos seus animais, mas as afeições dos ímpios são cruéis.

11 O que lavra a sua terra se fartará de pão; mas o que segue os ociosos é falto de juízo.

12 O ímpio deseja a rede dos maus, mas a raiz dos justos produz o seu fruto.

13 O ímpio se enlaça na transgressão dos lábios, mas o justo sairá da angústia.

14 O homem será saciado de bem pelo fruto da sua boca, e da obra das suas mãos o homem receberá a recompensa.

15 O caminho do insensato é reto aos seus próprios olhos, mas o que dá ouvidos ao conselho é sábio.

16 A ira do insensato se conhece no mesmo dia, mas o prudente encobre a afronta.

17 O que diz a verdade manifesta a justiça, mas a falsa testemunha diz engano.

18 Há alguns que falam como que espada penetrante, mas a língua dos sábios é saúde.

19 O lábio da verdade permanece para sempre, mas a língua da falsidade, dura por um só momento.

20 No coração dos que maquinam o mal há engano, mas os que aconselham a paz têm alegria.

21 Nenhum agravo sobrevirá ao justo, mas os ímpios ficam cheios de mal.

22 Os lábios mentirosos são abomináveis ao Senhor, mas os que agem fielmente são o seu deleite.

23 O homem prudente encobre o conhecimento, mas o coração dos tolos proclama a estultícia.

24 A mão dos diligentes dominará, mas os negligentes serão tributários.

25 A ansiedade no coração deixa o homem abatido, mas uma boa palavra o alegra.

26 O justo é mais excelente do que o seu próximo, mas o caminho dos ímpios faz errar.

27 O preguiçoso deixa de assar a sua caça, mas ser diligente é o precioso bem do homem.

28 Na vereda da justiça está a vida, e no caminho da sua carreira não há morte.