1 Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.

2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.

3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.

4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.

5 Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.

6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.

7 Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.

8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.

9 Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.

10 Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.

11 Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.

12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.

13 Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.

14 Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.

15 Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.

16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.

17 Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.

18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.

19 Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.

20 Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.

21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!

22 Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!

23 Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.

24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.

25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.

26 Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.

27 Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.

28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.

29 Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.

30 Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.

31 Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.

32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.

33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.

34 Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.

35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.

1 Toda mulher sábia edifica a sua casa; mas a tola a derruba com as próprias mãos.

2 O que anda na retidão teme ao Senhor, mas o que se desvia de seus caminhos o despreza.

3 Na boca do tolo está a punição da soberba, mas os sábios se conservam pelos próprios lábios.

4 Não havendo bois o estábulo fica limpo, mas pela força do boi há abundância de colheita.

5 A verdadeira testemunha não mentirá, mas a testemunha falsa se desboca em mentiras.

6 O escarnecedor busca sabedoria e não acha nenhuma, para o prudente, porém, o conhecimento é fácil.

7 Vai-te de diante do homem insensato, porque nele não acharás lábios de conhecimento.

8 A sabedoria do prudente é entender o seu caminho, mas a estultícia dos insensatos é engano.

9 Os insensatos zombam do pecado, mas entre os retos há benevolência.

10 O coração conhece a sua própria amargura, e o estranho não participará no íntimo da sua alegria.

11 A casa dos ímpios se desfará, mas a tenda dos retos florescerá.

12 Há um caminho que ao homem parece direito, mas o fim dele são os caminhos da morte.

13 Até no riso o coração sente dor e o fim da alegria é tristeza.

14 O que no seu coração comete deslize, se enfada dos seus caminhos, mas o homem bom fica satisfeito com o seu proceder.

15 O simples dá crédito a cada palavra, mas o prudente atenta para os seus passos.

16 O sábio teme, e desvia-se do mal, mas o tolo se encoleriza, e dá-se por seguro.

17 O que se indigna à toa fará doidices, e o homem de maus intentos será odiado.

18 Os simples herdarão a estultícia, mas os prudentes serão coroados de conhecimento.

19 Os maus inclinam-se diante dos bons, e os ímpios diante das portas dos justos.

20 O pobre é odiado até pelo seu próximo, porém os amigos dos ricos são muitos.

21 O que despreza ao seu próximo peca, mas o que se compadece dos humildes é bem-aventurado.

22 Porventura não erram os que praticam o mal? Mas beneficência e fidelidade haverá para os que praticam o bem.

23 Em todo trabalho há proveito, mas ficar só em palavras leva à pobreza.

24 A coroa dos sábios é a sua riqueza, a estultícia dos tolos é só estultícia.

25 A testemunha verdadeira livra as almas, mas o que se desboca em mentiras é enganador.

26 No temor do Senhor há firme confiança e ele será um refúgio para seus filhos.

27 O temor do Senhor é fonte de vida, para desviar dos laços da morte.

28 Na multidão do povo está a glória do rei, mas na falta de povo a ruína do príncipe.

29 O que tarda em irar-se é grande em entendimento, mas o que é de espírito impaciente mostra a sua loucura.

30 O sentimento sadio é vida para o corpo, mas a inveja é podridão para os ossos.

31 O que oprime o pobre insulta àquele que o criou, mas o que se compadece do necessitado o honra.

32 Pela sua própria malícia é lançado fora o perverso, mas o justo até na morte se mantém confiante.

33 No coração do prudente a sabedoria permanece, mas o que está no interior dos tolos se faz conhecido.

34 A justiça exalta os povos, mas o pecado é a vergonha das nações.

35 O rei se alegra no servo prudente, mas sobre o que o envergonha cairá o seu furor.