1 Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.
2 Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.
3 Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja.
4 Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.
5 Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi.
6 Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma.
7 Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa.
8 Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen.
9 Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa.
10 Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.
11 Tuonelan ja manalan Herra näkee, saati sitten ihmislasten sydämet.
12 Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene.
13 Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut.
14 Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii.
15 Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.
16 Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.
17 Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.
18 Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.
19 Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.
20 Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä.
21 Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan.
22 Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.
23 Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!
24 Taitava käy elämän tietä ylöspäin, välttääkseen tuonelan, joka alhaalla on.
25 Ylpeitten huoneen Herra hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa.
26 Häijyt juonet ovat Herralle kauhistus, mutta lempeät sanat ovat puhtaat.
27 Väärän voiton pyytäjä hävittää huoneensa, mutta joka lahjuksia vihaa, saa elää.
28 Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta.
29 Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.
30 Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.
31 Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.
32 Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä.
33 Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
1 A resposta branda desvia o furor, mas a palavra dura suscita a ira.
2 A língua dos sábios adorna a sabedoria, mas a boca dos tolos derrama a estultícia.
3 Os olhos do Senhor estão em todo lugar, contemplando os maus e os bons.
4 A língua benigna é árvore de vida, mas a perversidade nela deprime o espírito.
5 O tolo despreza a instrução de seu pai, mas o que observa a repreensão se haverá prudentemente.
6 Na casa do justo há um grande tesouro, mas nos ganhos do ímpio há perturbação.
7 Os lábios dos sábios derramam o conhecimento, mas o coração dos tolos não faz assim.
8 O sacrifício dos ímpios é abominável ao Senhor, mas a oração dos retos é o seu contentamento.
9 O caminho do ímpio é abominável ao Senhor, mas ao que segue a justiça ele ama.
10 Correção severa há para o que deixa a vereda, e o que odeia a repreensão morrerá.
11 O inferno e a perdição estão perante o Senhor; quanto mais os corações dos filhos dos homens?
12 O escarnecedor não ama aquele que o repreende, nem se chegará aos sábios.
13 O coração alegre aformoseia o rosto, mas pela dor do coração o espírito se abate.
14 O coração entendido buscará o conhecimento, mas a boca dos tolos se apascentará de estultícia.
15 Todos os dias do oprimido são maus, mas o coração alegre é um banquete contínuo.
16 Melhor é o pouco com o temor do Senhor, do que um grande tesouro onde há inquietação.
17 Melhor é a comida de hortaliça, onde há amor, do que o boi cevado, e com ele o ódio.
18 O homem iracundo suscita contendas, mas o que tarda em irar-se apaziguará a luta.
19 O caminho do preguiçoso é cercado de espinhos, mas a vereda dos retos é bem aplanada.
20 O filho sábio alegra seu pai, mas o homem insensato despreza a sua mãe.
21 A estultícia é alegria para o que carece de entendimento, mas o homem entendido anda retamente.
22 Quando não há conselhos os planos se dispersam, mas havendo muitos conselheiros eles se firmam.
23 O homem se alegra em responder bem, e quão boa é a palavra dita a seu tempo!
24 Para o entendido, o caminho da vida leva para cima, para que se desvie do inferno em baixo.
25 O Senhor desarraiga a casa dos soberbos, mas estabelece o termo da viúva.
26 Abomináveis são para o Senhor os pensamentos do mau, mas as palavras dos puros são aprazíveis.
27 O que agir com avareza perturba a sua casa, mas o que odeia presentes viverá.
28 O coração do justo medita no que há de responder, mas a boca dos ímpios jorra coisas más.
29 O Senhor está longe dos ímpios, mas a oração dos justos escutará.
30 A luz dos olhos alegra o coração, a boa notícia fortalece os ossos.
31 Os ouvidos que atendem à repreensão da vida farão a sua morada no meio dos sábios.
32 O que rejeita a instrução menospreza a própria alma, mas o que escuta a repreensão adquire entendimento.
33 O temor do Senhor é a instrução da sabedoria, e precedendo a honra vai a humildade.