1 Kuulkaa tämä, Jaakobin heimo, te, joita kutsutaan Israelin nimellä ja jotka olette lähteneet Juudan lähteestä, jotka vannotte Herran nimeen ja tunnustatte Israelin Jumalan, mutta ette totuudessa ettekä vanhurskaudessa-

2 sillä heitä kutsutaan pyhän kaupungin mukaan ja he pitävät tukenansa Israelin Jumalaa, jonka nimi on Herra Sebaot:

3 Entiset minä olen aikoja ennen ilmoittanut, minun suustani ne ovat lähteneet, ja minä olen ne kuuluttanut. Äkkiä minä panin ne täytäntöön, ja ne tapahtuivat.

4 Koska minä tiesin, että sinä olet paatunut, että sinun niskajänteesi on rautaa ja otsasi vaskea,

6 Sinä olet ne kuullut, katso nyt kaikkea: ettekö sitä tunnusta? Tästä lähtien minä kuulutan sinulle uusia, salatuita, joita et ole tietänyt.

8 Et ole sinä niistä kuullut etkä tietänyt, ei ole sinun korvasi niille aikaisemmin auennut; sillä minä tiesin, että sinä olet aivan uskoton ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta.

9 Oman nimeni tähden minä olen pitkämielinen, ylistykseni tähden minä hillitsen vihani, etten sinua tuhoaisi.

10 Katso, minä olen sinua sulattanut, hopeata saamatta, minä olen sinua koetellut kärsimyksen pätsissä.

11 Itseni, itseni tähden minä sen teen; sillä kuinka onkaan minun nimeäni häväisty! Kunniaani en minä toiselle anna.

12 Kuule minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut: Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen.

13 Minun käteni on perustanut maan, minun oikea käteni on levittänyt taivaan; minä kutsun ne, ja siinä ne ovat.

14 Kokoontukaa kaikki ja kuulkaa-kuka niistä muista on ilmoittanut tämän: että hän, jota Herra rakastaa, tekee hänen tahtonsa Baabelia vastaan, on hänen käsivartenaan kaldealaisia vastaan.

15 Minä, minä olen puhunut, minä olen hänet kutsunut, olen hänet tuonut, ja hän on menestynyt teillänsä.

16 Lähestykää minua, kuulkaa tämä: Alkujaankaan minä en ole puhunut salassa; kun nämä tapahtuivat, olin minä jo siellä. Ja nyt Herra, Herra on lähettänyt minut ynnä oman Henkensä.

17 Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin Pyhä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä.

18 Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot;

19 sinun lastesi paljous olisi niinkuin hiekka, sinun kohtusi hedelmä niinkuin hiekkajyväset, sen nimi ei häviäisi, ei katoaisi minun kasvojeni edestä.

21 Eivät he janoa kärsineet, kun hän heitä kuljetti erämaitten halki; hän vuodatti heille vettä kalliosta, hän halkaisi kallion, ja vettä virtasi.

22 Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra.

1 א שמעו זאת בית יעקב הנקראים בשם ישראל וממי יהודה יצאו הנשבעים בשם יהוה ובאלהי ישראל יזכירו--לא באמת ולא בצדקה

2 ב כי מעיר הקדש נקראו ועל אלהי ישראל נסמכו  יהוה צבאות שמו  {ס}

3 ג הראשנות מאז הגדתי ומפי יצאו ואשמיעם פתאם עשיתי ותבאנה

4 ד מדעתי כי קשה אתה וגיד ברזל ערפך ומצחך נחושה

5 ה ואגיד לך מאז בטרם תבוא השמעתיך--פן תאמר עצבי עשם ופסלי ונסכי צום

6 ו שמעת חזה כלה ואתם הלוא תגידו  השמעתיך חדשות מעתה ונצרות ולא ידעתם

7 ז עתה נבראו ולא מאז ולפני יום ולא שמעתם--פן תאמר הנה ידעתין

8 ח גם לא שמעת גם לא ידעת--גם מאז לא פתחה אזנך  כי ידעתי בגוד תבגוד ופשע מבטן קרא לך

9 ט למען שמי אאריך אפי ותהלתי אחטם לך--לבלתי הכריתך

10 י הנה צרפתיך ולא בכסף בחרתיך בכור עני

11 יא למעני למעני אעשה כי איך יחל וכבודי לאחר לא אתן  {פ}

12 יב שמע אלי יעקב וישראל מקראי  אני הוא אני ראשון אף אני אחרון

13 יג אף ידי יסדה ארץ וימיני טפחה שמים קרא אני אליהם יעמדו יחדו

14 יד הקבצו כלכם ושמעו מי בהם הגיד את אלה יהוה אהבו--יעשה חפצו בבבל וזרעו כשדים

15 טו אני אני דברתי אף קראתיו הבאתיו והצליח דרכו

16 טז קרבו אלי שמעו זאת לא מראש בסתר דברתי--מעת היותה שם אני ועתה אדני יהוה שלחני--ורוחו  {פ}

17 יז כה אמר יהוה גאלך קדוש ישראל  אני יהוה אלהיך מלמדך להועיל מדריכך בדרך תלך

18 יח לוא הקשבת למצותי ויהי כנהר שלומך וצדקתך כגלי הים

19 יט ויהי כחול זרעך וצאצאי מעיך כמעתיו לא יכרת ולא ישמד שמו מלפני  {ס}

20 כ צאו מבבל ברחו מכשדים בקול רנה הגידו השמיעו זאת הוציאוה עד קצה הארץ אמרו גאל יהוה עבדו יעקב

21 כא ולא צמאו בחרבות הוליכם--מים מצור הזיל למו ויבקע צור--ויזבו מים

22 כב אין שלום אמר יהוה לרשעים  {פ}