1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
1 א ויסף איוב שאת משלו ויאמר br
2 ב מי-יתנני כירחי-קדם כימי אלוה ישמרני br
3 ג בהלו נרו עלי ראשי לאורו אלך חשך br
4 ד כאשר הייתי בימי חרפי בסוד אלוה עלי אהלי br
5 ה בעוד שדי עמדי סביבותי נערי br
6 ו ברחץ הליכי בחמה וצור יצוק עמדי פלגי-שמן br
7 ז בצאתי שער עלי-קרת ברחוב אכין מושבי br
8 ח ראוני נערים ונחבאו וישישים קמו עמדו br
9 ט שרים עצרו במלים וכף ישימו לפיהם br
10 י קול-נגידים נחבאו ולשונם לחכם דבקה br
11 יא כי אזן שמעה ותאשרני ועין ראתה ותעידני br
12 יב כי-אמלט עני משוע ויתום ולא-עזר לו br
13 יג ברכת אבד עלי תבא ולב אלמנה ארנן br
14 יד צדק לבשתי וילבשני כמעיל וצניף משפטי br
15 טו עינים הייתי לעור ורגלים לפסח אני br
16 טז אב אנכי לאביונים ורב לא-ידעתי אחקרהו br
17 יז ואשברה מתלעות עול ומשניו אשליך טרף br
18 יח ואמר עם-קני אגוע וכחול ארבה ימים br
19 יט שרשי פתוח אלי-מים וטל ילין בקצירי br
20 כ כבודי חדש עמדי וקשתי בידי תחליף br
21 כא לי-שמעו ויחלו וידמו למו עצתי br
22 כב אחרי דברי לא ישנו ועלימו תטף מלתי br
23 כג ויחלו כמטר לי ופיהם פערו למלקוש br
24 כד אשחק אלהם לא יאמינו ואור פני לא יפילון br
25 כה אבחר דרכם ואשב ראש br ואשכון כמלך בגדוד כאשר אבלים ינחם