2 Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
3 puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
4 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
5 Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
6 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
8 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
9 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
10 he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
12 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
13 He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
14 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
16 Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
17 Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
18 Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
21 Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22 Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
23 Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
24 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
25 Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
26 Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
28 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
29 Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
30 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
1 א ועתה שחקו עלי-- צעירים ממני לימים br אשר-מאסתי אבותם-- לשית עם-כלבי צאני br
2 ב גם-כח ידיהם למה לי עלימו אבד כלח br
3 ג בחסר ובכפן גלמוד הערקים ציה--אמש שואה ומשאה br
4 ד הקטפים מלוח עלי-שיח ושרש רתמים לחמם br
5 ה מן-גו יגרשו יריעו עלימו כגנב br
6 ו בערוץ נחלים לשכן חרי עפר וכפים br
7 ז בין-שיחים ינהקו תחת חרול יספחו br
8 ח בני-נבל גם-בני בלי-שם-- נכאו מן-הארץ br
9 ט ועתה נגינתם הייתי ואהי להם למלה br
10 י תעבוני רחקו מני ומפני לא-חשכו רק br
11 יא כי-יתרו (יתרי) פתח ויענני ורסן מפני שלחו br
12 יב על-ימין פרחח יקומו רגלי שלחו ויסלו עלי ארחות אידם br
13 יג נתסו נתיבתי להותי יעילו לא עזר למו br
14 יד כפרץ רחב יאתיו תחת שאה התגלגלו br
15 טו ההפך עלי בלהות br תרדף כרוח נדבתי וכעב עברה ישעתי br
16 טז ועתה--עלי תשתפך נפשי יאחזוני ימי-עני br
17 יז לילה--עצמי נקר מעלי וערקי לא ישכבון br
18 יח ברב-כח יתחפש לבושי כפי כתנתי יאזרני br
19 יט הרני לחמר ואתמשל כעפר ואפר br
20 כ אשוע אליך ולא תענני עמדתי ותתבנן בי br
21 כא תהפך לאכזר לי בעצם ידך תשטמני br
22 כב תשאני אל-רוח תרכיבני ותמגגני תשוה (תשיה) br
23 כג כי-ידעתי מות תשיבני ובית מועד לכל-חי br
24 כד אך לא-בעי ישלח-יד אם-בפידו להן שוע br
25 כה אם-לא בכיתי לקשה-יום עגמה נפשי לאביון br
26 כו כי טוב קויתי ויבא רע ואיחלה לאור ויבא אפל br
27 כז מעי רתחו ולא-דמו קדמני ימי-עני br
28 כח קדר הלכתי בלא חמה קמתי בקהל אשוע br
29 כט אח הייתי לתנים ורע לבנות יענה br
30 ל עורי שחר מעלי ועצמי-חרה מני-חרב br
31 לא ויהי לאבל כנרי ועגבי לקול בכים