1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;

2 Job lausui ja sanoi:

4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.

5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.

6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.

7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.

8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.

9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,

10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.

11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?

12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?

13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä

14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,

15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;

16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.

17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;

18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.

19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.

20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,

21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,

22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-

23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?

24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.

25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.

1 Then, opening his mouth, and cursing the day of his birth,

2 Job made answer and said,

3 Let destruction take the day of my birth, and the night on which it was said, A man child has come into the world.

4 That day--let it be dark; let not God take note of it from on high, and let not the light be shining on it;

5 Let the dark and the black night take it for themselves; let it be covered with a cloud; let the dark shades of day send fear on it.

6 That night--let the thick dark take it; let it not have joy among the days of the year; let it not come into the number of the months.

7 As for that night, let it have no fruit; let no voice of joy be sounded in it;

8 Let it be cursed by those who put a curse on the day; who are ready to make Leviathan awake.

9 Let its morning stars be dark; let it be looking for light, but may it not have any; let it not see the eyes of the dawn.

10 Because it did not keep the doors of my mother's body shut, so that trouble might be veiled from my eyes.

11 Why did death not take me when I came out of my mother's body, why did I not, when I came out, give up my last breath?

12 Why did the knees take me, or why the breasts that they might give me milk?

13 For then I might have gone to my rest in quiet, and in sleep have been in peace,

14 With kings and the wise ones of the earth, who put up great houses for themselves;

15 Or with rulers who had gold, and whose houses were full of silver;

16 Or as a child dead at birth I might never have come into existence; like young children who have not seen the light.

17 There the passions of the evil are over, and those whose strength has come to an end have rest.

18 There the prisoners are at peace together; the voice of the overseer comes not again to their ears.

19 The small and the great are there, and the servant is free from his master.

20 Why does he give light to him who is in trouble, and life to the bitter in soul;

21 To those whose desire is for death, but it comes not; who are searching for it more than for secret wealth;

22 Who are glad with great joy, and full of delight when they come to their last resting-place;

23 To a man whose way is veiled, and who is shut in by God?

24 In place of my food I have grief, and cries of sorrow come from me like water.

25 For I have a fear and it comes on me, and my heart is greatly troubled.

26 I have no peace, no quiet, and no rest; nothing but pain comes on me.