1 Job vastasi ja sanoi:

3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?

5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;

6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;

7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;

9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'

13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.

14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?

15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.

16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,

17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,

18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'

20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.

22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.

24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?

25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,

26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,

28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?

30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,

31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.

32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;

1 And Job made answer and said,

2 Truly, I see that it is so: and how is it possible for a man to get his right before God?

3 If a man was desiring to go to law with him, he would not be able to give him an answer to one out of a thousand questions.

4 He is wise in heart and great in strength: who ever made his face hard against him, and any good came of it?

5 It is he who takes away the mountains without their knowledge, overturning them in his wrath:

6 Who is moving the earth out of its place, so that its pillars are shaking:

7 Who gives orders to the sun, and it does not give its light; and who keeps the stars from shining.

8 By whose hand the heavens were stretched out, and who is walking on the waves of the sea:

9 Who made the Bear and Orion, and the Pleiades, and the store-houses of the south:

10 Who does great things not to be searched out; yes, wonders without number.

11 See, he goes past me and I see him not: he goes on before, but I have no knowledge of him.

12 If he puts out his hand to take, by whom may it be turned back? who may say to him, What are you doing?

13 God's wrath may not be turned back; the helpers of Rahab were bent down under him.

14 How much less may I give an answer to him, using the right words in argument with him?

15 Even if my cause was good, I would not be able to give an answer; I would make request for grace from him who was against me.

16 If I had sent for him to be present, and he had come, I would have no faith that he would give ear to my voice.

17 For I would be crushed by his storm, my wounds would be increased without cause.

18 He would not let me take my breath, but I would be full of bitter grief.

19 If it is a question of strength, he says, Here I am! and if it is a question of a cause at law, he says, Who will give me a fixed day?

20 Though I was in the right, he would say that I was in the wrong; I have done no evil; but he says that I am a sinner.

21 I have done no wrong; I give no thought to what becomes of me; I have no desire for life.

22 It is all the same to me; so I say, He puts an end to the sinner and to him who has done no wrong together.

23 If death comes suddenly through disease, he makes sport of the fate of those who have done no wrong.

24 The land is given into the power of the evil-doer; the faces of its judges are covered; if not by him, then who has done it?

25 My days go quicker than a post-runner: they go in flight, they see no good.

26 They go rushing on like reed-boats, like an eagle dropping suddenly on its food.

27 If I say, I will put my grief out of mind, I will let my face be sad no longer and I will be bright;

28 I go in fear of all my pains; I am certain that I will not be free from sin in your eyes.

29 You will not let me be clear of sin! why then do I take trouble for nothing?

30 If I am washed with snow water, and make my hands clean with soap;

31 Then you will have me pushed into the dust, so that I will seem disgusting to my very clothing.

32 For he is not a man as I am, that I might give him an answer, that we might come together before a judge.

33 There is no one to give a decision between us, who might have control over us.

34 Let him take away his rod from me and not send his fear on me:

35 Then I would say what is in my mind without fear of him; for there is no cause of fear in myself.