1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
1 I am the man who has seen trouble by the rod of his wrath.
2 By him I have been made to go in the dark where there is no light.
3 Truly against me his hand has been turned again and again all the day.
4 My flesh and my skin have been used up by him and my bones broken.
5 He has put up a wall against me, shutting me in with bitter sorrow.
6 He has kept me in dark places, like those who have been long dead.
7 He has put a wall round me, so that I am not able to go out; he has made great the weight of my chain.
8 Even when I send up a cry for help, he keeps my prayer shut out.
9 He has put up a wall of cut stones about my ways, he has made my roads twisted.
10 He is like a bear waiting for me, like a lion in secret places.
11 By him my ways have been turned on one side and I have been pulled in bits; he has made me waste.
12 With his bow bent, he has made me the mark for his arrows.
13 He has let loose his arrows into the inmost parts of my body.
14 I have become the sport of all the peoples; I am their song all the day.
15 He has made my life nothing but pain, he has given me the bitter root in full measure.
16 By him my teeth have been broken with crushed stones, and I am bent low in the dust.
17 My soul is sent far away from peace, I have no more memory of good.
18 And I said, My strength is cut off, and my hope from the Lord.
19 Keep in mind my trouble and my wandering, the bitter root and the poison.
20 My soul still keeps the memory of them; and is bent down in me.
21 This I keep in mind, and because of this I have hope.
22 It is through the Lord's love that we have not come to destruction, because his mercies have no limit.
23 They are new every morning; great is your good faith.
24 I said to myself, The Lord is my heritage; and because of this I will have hope in him.
25 The Lord is good to those who are waiting for him, to the soul which is looking for him.
26 It is good to go on hoping and quietly waiting for the salvation of the Lord.
27 It is good for a man to undergo the yoke when he is young.
28 Let him be seated by himself, saying nothing, because he has put it on him.
29 Let him put his mouth in the dust, if by chance there may be hope.
30 Let his face be turned to him who gives him blows; let him be full of shame.
31 For the Lord does not give a man up for ever.
32 For though he sends grief, still he will have pity in the full measure of his love.
33 For he has no pleasure in troubling and causing grief to the children of men.
34 In a man's crushing under his feet all the prisoners of the earth,
35 In his turning away the right of a man before the face of the Most High.
36 In his doing wrong to a man in his cause, the Lord has no pleasure.
37 Who is able to say a thing, and give effect to it, if it has not been ordered by the Lord?
38 Do not evil and good come from the mouth of the Most High?
39 What protest may a living man make, even a man about the punishment of his sin?
40 Let us make search and put our ways to the test, turning again to the Lord;
41 Lifting up our hearts with our hands to God in the heavens.
42 We have done wrong and gone against your law; we have not had your forgiveness.
43 Covering yourself with wrath you have gone after us, cutting us off without pity;
44 Covering yourself with a cloud, so that prayer may not get through.
45 You have made us like waste and that for which there is no use, among the peoples.
46 The mouths of all our haters are open wide against us.
47 Fear and deep waters have come on us, wasting and destruction.
48 Rivers of water are running down from my eyes, for the destruction of the daughter of my people.
49 My eyes are streaming without stopping, they have no rest,
50 Till the Lord's eye is turned on me, till he sees my trouble from heaven.
51 The Lord is unkind to my soul, more than all the daughters of my town.
52 They who are against me without cause have gone hard after me as if I was a bird;
53 They have put an end to my life in the prison, stoning me with stones.
54 Waters were flowing over my head; I said, I am cut off.
55 I was making prayer to your name, O Lord, out of the lowest prison.
56 My voice came to you; let not your ear be shut to my breathing, to my cry.
57 You came near in the day when I made my prayer to you: you said, Have no fear.
58 O Lord, you have taken up the cause of my soul, you have made my life safe.
59 O Lord, you have seen my wrong; be judge in my cause.
60 You have seen all the evil rewards they have sent on me, and all their designs against me.
61 Their bitter words have come to your ears, O Lord, and all their designs against me;
62 The lips of those who came up against me, and their thoughts against me all the day.
63 Take note of them when they are seated, and when they get up; I am their song.
64 You will give them their reward, O Lord, answering to the work of their hands.
65 You will let their hearts be covered over with your curse on them.
66 You will go after them in wrath, and put an end to them from under the heavens of the Lord.