1 Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous. (H142:2) Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.

2 (H142:3) Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni.

3 (H142:4) Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni.

4 (H142:5) Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä.

5 (H142:6) Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa.

6 (H142:7) Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät.

7 (H142:8) Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet.

1 Maschil. Of David. A prayer when he was in the hole of the rock.

2 \142:1\The sound of my cry went up to the Lord; with my voice I made my prayer for grace to the Lord.

3 \142:2\I put all my sorrows before him; and made clear to him all my trouble.

4 \142:3\When my spirit is overcome, your eyes are on my goings; nets have been secretly placed in the way in which I go.

5 \142:4\Looking to my right side, I saw no man who was my friend: I had no safe place; no one had any care for my soul.

6 \142:5\I have made my cry to you, O Lord; I have said, You are my safe place, and my heritage in the land of the living.

7 \142:6\Give ear to my cry, for I am made very low: take me out of the hands of my haters, for they are stronger than I.

8 \142:7\Take my soul out of prison, so that I may give praise to your name: the upright will give praise because of me; for you have given me a full reward.