1 Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille.

2 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

3 Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan,

4 aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta,

5 kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka,

6 varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

7 Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset.

8 Sillä Jumala on minun todistajani, kuinka minä teitä kaikkia ikävöitsen Kristuksen Jeesuksen sydämellisellä rakkaudella.

9 Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä,

10 voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi,

11 täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.

12 Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi,

13 niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden,

14 ja että useimmat veljistä, saaden Herrassa uskallusta minun kahleistani, yhä enemmän rohkenevat pelkäämättä puhua Jumalan sanaa.

15 Muutamat tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidan halusta, mutta toiset hyvässä tarkoituksessa:

16 nämä tekevät sitä rakkaudesta, koska tietävät, että minut on pantu evankeliumia puolustamaan,

17 nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä, luullen tuottavansa minulle murhetta kahleissani.

18 Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.

19 Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla,

20 minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään häpeään joutuva, vaan että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta.

21 Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.

22 Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin.

23 Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi;

24 mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.

25 Ja kun olen tästä varma, niin minä tiedän jääväni eloon ja viipyväni kaikkien teidän luonanne teidän edistymiseksenne ja iloksenne uskossa,

26 että teidän kerskaamisenne minusta olisi yhä runsaampi Kristuksessa Jeesuksessa, kun minä taas tulen teidän tykönne.

27 Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti, että minä, tulinpa sitten teidän tykönne ja näin teidät tai olin tulematta, saan kuulla teistä, että te pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta,

28 vastustajia missään kohden säikähtämättä; ja se on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta.

29 Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä,

30 teidän, joilla on sama taistelu, mitä näitte ja nyt kuulette minun taistelevan.

1 Paul et Timothée, Serviteurs de Jésus-Christ, à tous les Saints en Jésus-Christ qui sont à Philippes, avec les Evêques et les Diacres.

2 Que la grâce et la paix vous soient données de par Dieu, notre Père, et de par le Seigneur Jésus-Christ.

3 Je rends grâces à mon Dieu toutes les fois que je fais mention de vous.

4 En priant toujours pour vous tous avec joie dans toutes mes prières.

5 A cause de votre attachement à l'Evangile, depuis le premier jour jusqu'à maintenant.

6 Etant assuré de cela même, que celui qui a commencé cette bonne œuvre en vous, l'achèvera jusqu'à la journée de Jésus-Christ :

7 Comme il est juste que je pense ainsi de vous tous, parce que je retiens dans mon cœur que vous avez tous été participants de la grâce avec moi dans mes liens, et dans la défense et la confirmation de l'Evangile.

8 Car Dieu m'est témoin que je vous aime tous tendrement, conformément à la charité de Jésus-Christ.

9 Et je lui demande cette grâce, que votre charité abonde encore de plus en plus avec connaissance et toute intelligence.

10 Afin que vous discerniez les choses contraires, pour être purs et sans achoppement jusqu'à la journée de Christ;

11 Etant remplis de fruits de justice, qui [sont] par Jésus-Christ, à la gloire et à la louange de Dieu.

12 Or mes frères, je veux bien que vous sachiez que les choses qui me sont arrivées, sont arrivées pour un plus grand avancement de l'Evangile.

13 De sorte que mes liens en Christ ont été rendus célèbres dans tout le Prétoire, et partout ailleurs;

14 Et que plusieurs de nos frères en [notre] Seigneur étant rassurés par mes liens, osent annoncer la parole plus hardiment, et sans crainte.

15 Il est vrai que quelques-uns prêchent Christ par envie et par un esprit de dispute; et que les autres le font, au contraire, par une bonne volonté.

16 Les uns, dis-je, annoncent Christ par un esprit de dispute, et non pas purement; croyant ajouter de l'affliction à mes liens.

17 Mais les autres le font par charité, sachant que je suis établi pour la défense de l'Evangile.

18 Quoi donc? toutefois en quelque manière que ce soit, par ostentation, ou par amour de la vérité, Christ est annoncé; et c'est de quoi je me réjouis, et je me réjouirai.

19 Or je sais que ceci me tournera à salut par votre prière, et par le secours de l'Esprit de Jésus-Christ :

20 Selon ma ferme attente et mon espérance, que je ne serai confus en rien; mais qu'en toute assurance, Christ sera maintenant, comme il l'a toujours été, glorifié en mon corps, soit par la vie, soit par la mort.

21 Car Christ m'est gain à vivre et à mourir.

22 Mais s'il m'est utile de vivre en la chair, et ce que je dois choisir, je n'en sais rien.

23 Car je suis pressé des deux [côtés] : mon désir tendant bien à déloger, et à être avec Christ, ce qui m'est beaucoup meilleur;

24 Mais il est plus nécessaire pour vous que je demeure en la chair.

25 Et je sais cela comme tout assuré, que je demeurerai, et que je continuerai d'être avec vous tous pour votre avancement, et pour la joie de [votre] foi;

26 Afin que vous ayez en moi un sujet de vous glorifier de plus en plus en Jésus-Christ, par mon retour au milieu de vous.

27 Seulement conduisez-vous dignement comme il est séant selon l'Evangile de Christ; afin que soit que je vienne, et que je vous voie; soit que je sois absent, j'entende quant à votre état, que vous persistez en un même esprit, combattant ensemble d'un même courage par la foi de l'Evangile, et n'étant en rien épouvantés par les adversaires.

28 Ce qui leur est une démonstration de perdition, mais à vous, de salut; et cela de la part de Dieu.

29 Parce qu'il vous a été gratuitement donné dans ce qui a du rapport à Christ, non seulement de croire en lui, mais aussi de souffrir pour lui;

30 Ayant [à soutenir] le même combat que vous avez vu en moi, et que vous apprenez être maintenant en moi.