2 Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.

3 Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.

4 Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.

5 Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!

6 Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.

7 Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;

8 tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?

9 Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?

10 Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.

11 Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?

12 Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.

13 Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.

14 Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?

15 Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.

16 Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.

17 Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.

18 Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.

19 Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.

20 Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:

21 ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;

22 sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.

23 Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.

24 Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?

25 Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,

26 koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,

28 Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate.

1 Voici, mon œil a vu toutes ces choses, [et] mon oreille les a ouïes et entendues.

2 Comme vous les savez, je les sais aussi; je ne vous suis pas inférieur.

3 Mais je parlerai au Tout-puissant, et je prendrai plaisir à dire mes raisons au [Dieu] Fort.

4 Et certes vous inventez des mensonges; vous êtes tous des médecins inutiles.

5 Plût à Dieu que vous demeurassiez entièrement dans le silence; et cela vous serait réputé à sagesse.

6 Ecoutez donc maintenant mon raisonnement, et soyez attentifs à la défense de mes lèvres :

7 Allégueriez-vous des choses injustes, en faveur du [Dieu] Fort, et diriez-vous quelque fausseté pour lui?

8 Ferez-vous acception de sa personne, si vous plaidez la cause du [Dieu] Fort?

9 Vous en prendra-t-il bien, s'il vous sonde? vous jouerez-vous de lui, comme on se joue d'un homme [mortel]?

10 Certainement il vous censurera, si même en secret vous faites acception de personnes.

11 Sa majesté ne vous épouvantera-t-elle point? et sa frayeur ne tombera-t-elle point sur vous?

12 Vos discours mémorables sont des sentences de cendre, et vos éminences sont des éminences de boue.

13 Taisez-vous devant moi, et que je parle; et qu'il m'arrive ce qui pourra.

14 Pourquoi porté-je ma chair entre mes dents, et tiens-je mon âme entre mes mains?

15 Voilà, qu'il me tue, je ne laisserai pas d'espérer [en lui]; et je défendrai ma conduite en sa présence.

16 Et qui plus est, il sera lui-même ma délivrance; mais l'hypocrite ne viendra point devant sa face.

17 Ecoutez attentivement mes discours, et prêtez l'oreille à ce que je vais vous déclarer.

18 Voilà, aussitôt que j'aurai déduit par ordre mon droit, je sais que je serai justifié.

19 Qui est-ce qui veut disputer contre moi? car maintenant si je me tais, je mourrai.

20 Seulement ne me fais point ces deux choses, [et] alors je ne me cacherai point devant ta face;

21 Retire ta main de dessus moi, et que ta frayeur ne me trouble point.

22 Puis appelle-moi, et je répondrai; ou bien je parlerai, et tu me répondras.

23 Combien ai-je d'iniquités et de péchés? Montre-moi mon crime et mon péché.

24 Pourquoi caches-tu ta face, et me tiens-tu pour ton ennemi?

25 Déploieras-tu tes forces contre une feuille que le vent emporte? poursuivras-tu du chaume tout sec?

26 Que tu donnes contre moi des arrêts d'amertume, et que tu me fasses porter la peine des péchés de ma jeunesse?

27 Et que tu mettes mes pieds aux ceps, et observes tous mes chemins? et que tu suives les traces de mes pieds?

28 Car celui [que tu poursuis de cette manière,] s'en va par pièces comme du bois vermoulu, et comme une robe que la teigne a rongée.