1 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:

3 niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,

4 eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.

5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.

6 Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.

7 Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.

8 Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?

9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?

10 Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?

11 Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.

12 Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?

13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.

14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.

15 Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.

16 Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,

17 kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.

18 Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.

19 Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.

20 Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.

21 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.

22 Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.

1 Et Job continuant reprit son discours sentencieux, et dit :

2 Le [Dieu] Fort, qui a mis mon droit à l'écart, et le Tout-puissant qui a rempli mon âme d'amertume, est vivant,

3 Que tout le temps qu'il y aura du souffle en moi, et que l'Esprit de Dieu sera dans mes narines,

4 Mes lèvres ne prononceront rien d'injuste, et ma langue ne dira point de chose fausse.

5 A Dieu ne plaise que je vous reconnaisse pour justes! tant que je vivrai je n'abandonnerai point mon intégrité.

6 J'ai conservé ma justice, et je ne l'abandonnerai point; et mon cœur ne me reprochera rien en mes jours.

7 Qu'il en soit de mon ennemi comme du méchant; et de celui qui se lève contre moi, comme de l'injuste!

8 Car quelle sera l'attente de l'hypocrite, lorsque Dieu lui arrachera son âme, s'il s'est adonné à commettre des extorsions?

9 Le [Dieu] Fort entendra-t-il ses cris, quand la calamité viendra sur lui?

10 Trouvera-t-il son plaisir dans le Tout-puissant? Invoquera-t-il Dieu en tout temps?

11 Je vous enseignerai les œuvres du [Dieu] Fort, et je ne vous cacherai point ce qui [est] par-devers le Tout-puissant.

12 Voilà, vous avez tous vu [ces choses], et comment vous laissez-vous [ainsi] aller à des pensées vaines?

13 Ce sera ici la portion de l'homme méchant, que le [Dieu] Fort lui réserve, et l'héritage que les violents reçoivent du Tout-puissant;

14 Si ses enfants sont multipliés, ce sera pour l'épée; et sa postérité n'aura pas même assez de pain.

15 Ceux qui resteront seront bien ensevelis après leur mort, mais leurs veuves ne les pleureront point.

16 Quand il entasserait l'argent comme la poussière, et qu'il entasserait des habits comme on amasse de la boue,

17 Il les entassera, mais le juste s'en vêtira, et l'innocent partagera l'argent.

18 Il s'est bâti une maison comme la teigne, et comme le gardien des vignes bâtit sa cabane.

19 Le riche tombera, et il ne sera point relevé; il ouvrira ses yeux, et il ne trouvera rien.

20 Les frayeurs l'atteindront comme des eaux; le tourbillon l'enlèvera de nuit.

21 Le vent d'Orient l'emportera, et il s'en ira; il l'enlèvera, dis-je, de sa place comme un tourbillon.

22 Le Tout-puissant se jettera sur lui, et ne l'épargnera point; [et étant poursuivi] par sa main, il ne cessera de fuir.

23 On battra des mains contre lui, et on sifflera contre lui du lieu qu'il occupait.