1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?

4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.

5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,

6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.

7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.

8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.

9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.

10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:

11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?

12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.

13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,

14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.

15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.

16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.

17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.

18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.

19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'

20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.

21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.

1 Alors Bildad Suhite prit la parole, et dit :

2 Jusqu'à quand parleras-tu ainsi, et les paroles de ta bouche seront-elles comme un vent impétueux?

3 Le [Dieu] Fort renverserait-il le droit, et le Tout-puissant renverserait-il la justice?

4 Si tes enfants ont péché contre lui, il les a aussi livrés en la main de leur crime.

5 [Mais] si tu recherches le [Dieu] Fort de bon matin, et que tu demandes grâce au Tout-puissant;

6 Si tu es pur et droit, certainement il se réveillera pour toi, et fera prospérer la demeure de ta justice.

7 Et ton commencement aura été petit, mais ta dernière condition sera beaucoup accrue.

8 Car, je te prie, enquiers-toi des générations précédentes, et applique-toi à t'informer soigneusement de leurs pères.

9 Car nous ne sommes que du jour d'hier, et nous ne savons rien; parce que nos jours sont sur la terre comme une ombre.

10 Ceux-là ne t'enseigneront-ils pas, ne te parleront-ils pas, et ne tireront-ils pas des discours de leur cœur?

11 Le jonc montera-t-il sans qu'il y ait du limon? l'herbe des marais croîtra-t-elle sans eau?

12 Ne se flétrira-t-elle pas même avant toute herbe, bien qu'elle soit encore en sa verdure, et qu'on ne la cueille point?

13 Il en sera ainsi des voies de tous ceux qui oublient le [Dieu] Fort; et l'espérance de l'hypocrite périra.

14 Son espérance sera frustrée, et sa confiance sera [comme] une toile d'araignée.

15 Il s'appuiera sur sa maison, et elle n'aura point de fermeté; il la saisira de la main, et elle ne demeurera point debout.

16 Mais [l'homme intègre] est plein de vigueur étant exposé au soleil, et ses jets poussent par dessus son jardin.

17 Ses racines s'entrelacent près de la fontaine, et il embrasse le bâtiment de pierre.

18 Fera-t-on qu'il ne soit plus en sa place, et que [le lieu où il était] le renonce, [en lui disant] : Je ne t'ai point vu?

19 Voilà, quelle est la joie qu'il a de sa voie, même il en germera d'autres de la poussière.

20 Voilà, le [Dieu] Fort ne rejette point l'homme intègre; mais il ne soutient point la main des méchants.

21 De sorte qu'il remplira ta bouche de ris, et tes lèvres de chants d'allégresse.

22 Ceux qui te haïssent seront revêtus de honte, et le tabernacle des méchants ne sera plus.