1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.

2 Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

3 Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.

4 Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.

5 Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.

6 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.

7 Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.

8 Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.

9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.

10 Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.

11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.

12 Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.

13 Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!

14 Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.

15 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.

16 Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.

17 Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.

18 Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.

19 Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.

20 Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.

21 Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.

22 Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.

23 Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.

24 Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.

25 Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.

26 Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.

27 Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.

28 Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.

29 Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.

30 Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.

31 Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.

32 Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.

1 L'enfant sage réjouit son père, mais l'enfant insensé est l'ennui de sa mère.

2 Les trésors de méchanceté ne profiteront de rien; mais la justice garantira de la mort.

3 L'Eternel n'affamera point l'âme du juste; mais la malice des méchants les pousse au loin.

4 La main paresseuse fait devenir pauvre; mais la main des diligents enrichit.

5 L'enfant prudent amasse en été; [mais] celui qui dort durant la moisson, est un enfant qui fait honte.

6 Les bénédictions seront sur la tête du juste; mais la violence couvrira la bouche des méchants.

7 La mémoire du juste sera en bénédiction; mais la réputation des méchants sera flétrie.

8 Le sage de cœur recevra les commandements; mais le fou de lèvres tombera.

9 Celui qui marche dans l'intégrité, marche en assurance; mais celui qui pervertit ses voies, sera connu.

10 Celui qui fait signe de l'œil, donne de la peine; et le fou de lèvres sera renversé.

11 La bouche du juste est une source de vie; mais l'extorsion couvrira la bouche des méchants.

12 La haine excite les querelles; mais la charité couvre tous les forfaits.

13 La sagesse se trouve sur les lèvres de l'homme intelligent; mais la verge est pour le dos de celui qui est dépourvu de sens.

14 Les sages mettent en réserve la science; mais la bouche du fou [est] une ruine prochaine.

15 Les biens du riche sont la ville de sa force; mais la pauvreté des misérables est leur ruine.

16 L'œuvre du juste tend à la vie; mais le rapport du méchant tend au péché.

17 Celui qui garde l'instruction, tient le chemin qui tend à la vie; mais celui qui néglige la correction, se fourvoie.

18 Celui qui couvre la haine, use de fausses lèvres; et celui qui met en avant des choses diffamatoires, est fou.

19 La multitude des paroles n'est pas exempte de péché; mais celui qui retient ses lèvres, est prudent.

20 La langue du juste est un argent choisi; mais le cœur des méchants est bien peu de chose.

21 Les lèvres du juste en instruisent plusieurs; mais les fous mourront faute de sens.

22 La bénédiction de l'Eternel est celle qui enrichit, et [l'Eternel] n'y ajoute aucun travail.

23 C'est comme un jeu au fou de faire quelque méchanceté; mais la sagesse est de l'homme intelligent.

24 Ce que le méchant craint, lui arrivera; mais [Dieu] accordera aux justes ce qu'ils désirent.

25 Comme le tourbillon passe, ainsi le méchant n'est plus; mais le juste est un fondement perpétuel.

26 Ce qu'est le vinaigre aux dents, et la fumée aux yeux; tel est le paresseux à ceux qui l'envoient.

27 La crainte de l'Eternel accroît le nombre des jours; mais les ans des méchants seront retranchés.

28 L'espérance des justes n'est que joie; mais l'attente des méchants périra.

29 La voie de l'Eternel est la force de l'homme intègre; mais elle est la ruine des ouvriers d'iniquité.

30 Le juste ne sera jamais ébranlé; mais les méchants n'habiteront point en la terre.

31 La bouche du juste produira la sagesse; mais la langue hypocrite sera retranchée.

32 Les lèvres du juste connaissent ce qui est agréable; mais la bouche des méchants n'est que renversements.