1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.

2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?

3 Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.

5 Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.

6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.

7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.

8 Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.

9 Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.

10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.

11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.

12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.

13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.

14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.

15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.

16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.

17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.

18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.

19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.

20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.

21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.

22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.

23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.

24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.

25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.

26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.

27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.

28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:

30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!

31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.

1 Les paroles du Roi Lémuel et l'instruction que sa mère lui donna.

2 Quoi? mon fils? quoi, fils de mon ventre? eh quoi? mon fils, pour lequel j'ai tant fait de vœux?

3 Ne donne point ta force aux femmes, et [ne mets point] ton étude à détruire les Rois.

4 Lémuel, ce n'est point aux Rois, ce n'est point aux Rois de boire le vin, ni aux Princes de boire la cervoise.

5 De peur qu'ayant bu, ils n'oublient l'ordonnance, et qu'ils n'altèrent le droit de tous les pauvres affligés.

6 Donnez de la cervoise à celui qui s'en va périr, et du vin à celui qui est dans l'amertume de cœur;

7 Afin qu'il en boive, et qu'il oublie sa pauvreté, et ne se souvienne plus de sa peine.

8 Ouvre ta bouche en faveur du muet, pour le droit de tous ceux qui s'en vont périr.

9 Ouvre ta bouche, fais justice, et fais droit à l'affligé et au nécessiteux.

10 [Aleph.] Qui est-ce qui trouvera une vaillante femme? car son prix surpasse de beaucoup les perles.

11 [Beth.] Le cœur de son mari s'assure en elle, et il ne manquera point de dépouilles.

12 [Guimel.] Elle lui fait du bien tous les jours de sa vie, et jamais du mal.

13 [Daleth.] Elle cherche de la laine et du lin, et elle fait ce qu'elle veut de ses mains.

14 [He.] Elle est comme les navires d'un marchand, elle amène son pain de loin.

15 [Vau.] Elle se lève lorsqu'il est encore nuit, elle distribue la nourriture nécessaire à sa maison, et elle [donne] à ses servantes leur tâche.

16 [Zajin.] Elle considère un champ, et l'acquiert; et elle plante la vigne du fruit de ses mains.

17 [Heth.] Elle ceint ses reins de force, et fortifie ses bras.

18 [Teth.] Elle éprouve que son trafic est bon; sa lampe ne s'éteint point la nuit.

19 [Jod.] Elle met ses mains au fuseau, et ses mains tiennent la quenouille.

20 [Caph.] Elle tend sa main à l'affligé, et avance ses mains au nécessiteux.

21 [Lamed.] Elle ne craint point la neige pour sa famille, car toute sa famille est vêtue de vêtements doubles.

22 [Mem.] Elle se fait des tours de lit; le fin lin et l'écarlate est ce dont elle s'habille.

23 [Nun.] Son mari est reconnu aux portes, quand il est assis avec les Anciens du pays.

24 [Samech.] Elle fait du linge, et le vend; et elle fait des ceintures, qu'elle donne au marchand.

25 [Hajin.] La force et la magnificence est son vêtement, et elle se rit du jour à venir.

26 [Pe.] Elle ouvre sa bouche avec sagesse, et la Loi de la charité est sur sa langue.

27 [Tsade.] Elle contemple le train de sa maison, et ne mange point le pain de paresse.

28 [Koph.] Ses enfants se lèvent, et la disent bienheureuse; son mari [aussi], et il la loue, [en disant] :

29 [Resch.] Plusieurs filles ont été vaillantes; mais tu les surpasses toutes.

30 [Scin.] La grâce trompe, et la beauté s'évanouit; [mais] la femme qui craint l'Eternel, sera celle qui sera louée.

31 [Thau.] Donnez-lui des fruits de ses mains, et que ses œuvres la louent aux portes.