1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?

2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.

3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:

5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.

6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;

7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.

8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.

9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.

10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.

11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.

12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.

13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.

14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.

15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.

16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.

17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.

18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.

19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.

20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,

21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.

22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.

23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.

24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.

25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,

26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.

27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,

28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,

29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,

30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;

31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.

32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!

33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.

34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!

35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.

1 La Sapience ne crie-t-elle pas? et l'Intelligence ne fait-elle pas ouïr sa voix?

2 Elle s'est présentée sur le sommet des lieux élevés; sur le chemin, aux carrefours.

3 Elle crie à la place des portes; à l'entrée de la ville; à l'avenue des portes.

4 Ô vous! hommes de qualité, je vous appelle; et ma voix s'adresse aussi aux gens du commun.

5 Vous simples, entendez ce que c'est que du discernement, et vous tous, devenez intelligents de cœur.

6 Ecoutez, car je dirai des choses importantes : et l'ouverture de mes lèvres [sera] de choses droites.

7 Parce que mon palais parlera de la vérité, et que mes lèvres ont en abomination la méchanceté.

8 Tous les discours de ma bouche [sont] avec justice, il n'y a rien en eux de contraint, ni de mauvais.

9 Ils sont tous aisés à trouver à l'homme intelligent, et droits à ceux qui ont trouvé la science.

10 Recevez mon instruction, et non pas de l'argent; et la science, plutôt que du fin or choisi.

11 Car la sagesse est meilleure que les perles; et tout ce qu'on saurait souhaiter, ne la vaut pas.

12 Moi la Sapience je demeure [avec] la discrétion, et je trouve la science de prudence.

13 La crainte de l'Eternel c'est de haïr le mal. J'ai en haine l'orgueil et l'arrogance, la voie de méchanceté, la bouche hypocrite.

14 A moi appartient le conseil et l'adresse; je suis la prudence, à moi appartient la force.

15 Par moi règnent les Rois, et par moi les Princes décernent la justice.

16 Par moi dominent les Seigneurs, et les Princes, et tous les juges de la terre.

17 J'aime ceux qui m'aiment; et ceux qui me cherchent soigneusement, me trouveront.

18 Avec moi sont les richesses et la gloire, les biens permanents, et la justice.

19 Mon fruit est meilleur que le fin or, même que l'or raffiné; et mon revenu est meilleur que l'argent choisi.

20 Je fais marcher par le chemin de la justice, et par le milieu des sentiers de la droiture;

21 Afin que je fasse hériter des biens permanents à ceux qui m'aiment, et que je remplisse leurs trésors.

22 L'Eternel m'a possédée dès le commencement de sa voie, même avant qu'il fît aucune de ses œuvres.

23 J'ai été déclarée Princesse dès le siècle, dès le commencement, dès l'ancienneté de la terre.

24 J'ai été engendrée lorsqu'il n'y avait point encore d'abîmes, ni de fontaines chargées d'eaux.

25 J'ai été engendrée avant que les montagnes fussent posées, et avant les coteaux.

26 Lorsqu'il n'avait point encore fait la terre, ni les campagnes, ni le plus beau des terres du monde habitable.

27 Quand il disposait les cieux; quand il traçait le cercle au-dessus des abîmes;

28 Quand il affermissait les nuées d'en haut; quand il serrait ferme les fontaines des abîmes;

29 Quand il mettait son ordonnance touchant la mer, afin que les eaux ne passassent point ses bords; quand il compassait les fondements de la terre;

30 J'étais alors par-devers lui son nourrisson, j'étais ses délices de tous les jours, et toujours j'étais en joie en sa présence.

31 Je me réjouissais en la partie habitable de sa terre, et mes plaisirs étaient avec les enfants des hommes.

32 Maintenant donc, enfants, écoutez-moi; car bienheureux seront ceux qui garderont mes voies.

33 Ecoutez l'instruction, et soyez sages, et ne la rejetez point.

34 Ô! que bienheureux est l'homme qui m'écoute, ne bougeant de mes portes tous les jours, et gardant les poteaux de mes portes!

35 Car celui qui me trouve, trouve la vie, et attire la faveur de l'Eternel.

36 Mais celui qui m'offense, fait tort à son âme; tous ceux qui me haïssent, aiment la mort.