1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

2 Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta

3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.

4 He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.

5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.

6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.

8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.

10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,

11 koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.

12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.

13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.

15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.

17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.

18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.

19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.

21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.

23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.

24 He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.

25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.

26 He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.

27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.

28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.

29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.

30 He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.

31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.

33 Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

34 hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.

35 Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.

36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.

37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.

38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.

39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,

40 niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,

41 hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.

42 Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.

1 Célébrez l'Eternel, car il est bon, parce que sa bonté demeure à toujours.

2 Que ceux-là le disent, qui sont les rachetés de l'Eternel, lesquels il a rachetés de la main de l'oppresseur;

3 Et ceux aussi qu'il a ramassés des pays d'Orient et d'Occident, d'Aquilon et de Midi.

4 Ils étaient errants par le désert, en un chemin solitaire, [et] ils ne trouvaient aucune ville habitée.

5 Ils étaient affamés et altérés, l'âme leur défaillait.

6 Alors ils ont crié vers l'Eternel dans leur détresse; il les a délivrés de leurs angoisses,

7 Et les a conduits au droit chemin pour aller en une ville habitée.

8 Qu'ils célèbrent envers l'Eternel sa gratuité, et ses merveilles envers les fils des hommes :

9 Parce qu'il a désaltéré l'âme altérée, et rassasié de ses biens l'âme affamée.

10 Ceux qui demeurent dans les ténèbres, et dans l'ombre de la mort, garrottés d'affliction et de fer;

11 Parce qu'ils ont été rebelles aux paroles du [Dieu] Fort, et qu'ils ont rejeté par mépris le conseil du Souverain;

12 Et il a humilié leur cœur par le travail, [et] ils ont été abattus, sans qu'il y eût personne qui les aidât.

13 Alors ils ont crié vers l'Eternel en leur détresse, [et] il les a délivrés de leurs angoisses.

14 Il les a tirés hors des ténèbres, et de l'ombre de la mort, et il a rompu leurs liens.

15 Qu'ils célèbrent envers l'Eternel sa gratuité, et ses merveilles envers les fils des hommes.

16 Parce qu'il a brisé les portes d'airain, et cassé les barreaux de fer.

17 Les fols qui sont affligés à cause de leur transgression, et à cause de leurs iniquités;

18 Leur âme a en horreur toute viande, et ils touchent aux portes de la mort.

19 Alors ils ont crié vers l'Eternel dans leur détresse, [et] il les a délivrés de leurs angoisses.

20 Il envoie sa parole, et les guérit, et il [les] délivre de leurs tombeaux.

21 Qu'ils célèbrent envers l'Eternel sa gratuité, et ses merveilles envers les fils des hommes.

22 Et qu'ils sacrifient des sacrifices d'actions de grâces, et qu'ils racontent ses œuvres en chantant de joie.

23 Ceux qui descendent sur la mer dans des navires, faisant commerce parmi les grandes eaux,

24 Qui voient les œuvres de l'Eternel, et ses merveilles dans les lieux profonds,

25 (Car il commande, et fait comparaître le vent de tempête, qui élève les vagues de la mer.)

26 Ils montent aux cieux, ils descendent aux abîmes; leur âme se fond d'angoisse.

27 Ils branlent, et chancellent comme un homme ivre, et toute leur sagesse leur manque.

28 Alors ils crient vers l'Eternel dans leur détresse, et il les tire hors de leurs angoisses.

29 Il arrête la tourmente, [la changeant] en calme, et les ondes sont calmes.

30 Puis ils se réjouissent de ce qu'elles sont apaisées, et il les conduit au port qu'ils désiraient.

31 Qu'ils célèbrent envers l'Eternel sa gratuité, et ses merveilles envers les fils des hommes;

32 Et qu'ils l'exaltent dans la congrégation du peuple, et le louent dans l'assemblée des Anciens.

33 Il réduit les fleuves en désert, et les sources d'eaux en sécheresse;

34 Et la terre fertile en terre salée, à cause de la malice de ceux qui y habitent.

35 Il réduit le désert en des étangs d'eaux, et la terre sèche en des sources d'eaux;

36 Et il y fait habiter ceux qui étaient affamés, tellement qu'ils y bâtissent des villes habitables.

37 Et sèment les champs, et plantent des vignes qui rendent du fruit tous les ans.

38 Il les bénit, et ils sont fort multipliés, et il ne laisse point diminuer leur bétail.

39 Puis ils se diminuent, et sont humiliés par l'oppression, le mal, et l'ennui.

40 Il répand le mépris sur les principaux, et les fait errer par des lieux hideux, où il n'y a point de chemin.

41 Mais il tire le pauvre hors de l'affliction, et donne les familles comme par troupeaux.

42 Les hommes droits voient cela, et s'en réjouissent; mais toute iniquité a la bouche fermée.

43 Quiconque est sage, prendra garde à ces choses, afin qu'on considère les bontés de l'Eternel.