1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. (H140:2) Päästä minut, Herra, pahoista ihmisistä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä,

2 (H140:3) jotka ajattelevat sydämessään pahaa ja joka päivä yllyttävät sotaan.

3 (H140:4) He hiovat kielensä niinkuin käärmeet, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla. Sela.

4 (H140:5) Suojaa minut, Herra, jumalattomien käsiltä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä, jotka tahtovat saada minun jalkani lankeamaan.

5 (H140:6) Nuo ylpeät virittävät minulle ansoja ja pauloja, levittävät verkkoja minun tielleni, asettavat minulle pyydyksiä. Sela.

7 (H140:8) Herra, Herra, sinä minun väkevä apuni, sinä suojaat minun pääni taistelun päivänä.

8 (H140:9) Herra, älä salli, mitä jumalattomat haluavat, älä anna heidän aikeittensa onnistua; muutoin he ylvästelevät. Sela.

9 (H140:10) Sattukoon minun saartajaini omaan päähän onnettomuus, jota heidän huulensa hankkivat.

10 (H140:11) Tulkoon tulisia hiiliä heidän päällensä; hän syösköön heidät tuleen, vesivirtoihin, joista he älkööt nousko.

11 (H140:12) Kielevä mies ei ole pysyvä maassa; väkivaltaista ajaa onnettomuus ja iskee iskemistään.

12 (H140:13) Minä tiedän, että Herra ajaa kurjan asiaa, hankkii köyhille oikeuden.

13 (H140:14) Totisesti, vanhurskaat saavat kiittää sinun nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua sinun kasvojesi edessä.

1 Psaume de David, [donné] au maître chantre. Eternel, délivre-moi de l'homme méchant; garde-moi de l'homme violent.

2 Ils ont pensé des maux en [leur] cœur; ils assemblent tous les jours des combats.

3 Ils affilent leur langue comme un serpent; il y a du venin de vipères sous leurs lèvres; [Sélah.]

4 Eternel, garde-moi des mains du méchant, préserve-moi de l'homme violent, de ceux qui ont machiné de me heurter pour me faire tomber.

5 Les orgueilleux m'ont caché le piège, et ils ont tendu [avec] des cordes un rets à l'endroit de mon passage, ils ont mis des trébuchets [pour me prendre]; [Sélah.]

6 J'ai dit à l'Eternel : tu es mon [Dieu] Fort; Eternel! prête l'oreille à la voix de mes supplications.

7 Ô Eternel! Seigneur! la force de mon salut, tu as couvert de toutes parts ma tête au jour de la bataille.

8 Eternel n'accorde point au méchant ses souhaits; ne fais point que sa pensée ait son effet, ils s'élèveraient. [Sélah.]

9 Quant aux principaux de ceux qui m'assiégent, que la peine de leurs lèvres les couvre.

10 Que des charbons embrasés tombent sur eux, qu'il les fasse tomber au feu, et dans des fosses profondes, sans qu'ils se relèvent.

11 Que l'homme médisant ne soit point affermi en la terre; [et] quant à l'homme violent et mauvais, qu'on chasse après lui jusqu’à ce qu'il soit exterminé.

12 Je sais que l'Eternel fera justice à l'affligé, [et] droit aux misérables.

13 Quoi qu'il en soit, les justes célébreront ton Nom, [et] les hommes droits habiteront devant ta face.