1 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. (H18:2) Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,

2 (H18:3) Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.

3 (H18:4) Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

4 (H18:5) Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.

5 (H18:6) Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.

6 (H18:7) Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.

7 (H18:8) Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

8 (H18:9) Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

9 (H18:10) Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

10 (H18:11) Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;

11 (H18:12) hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.

12 (H18:13) Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.

13 (H18:14) Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.

14 (H18:15) Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.

15 (H18:16). Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.

16 (H18:17) Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;

17 (H18:18) hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

18 (H18:19) He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.

19 (H18:20) Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

20 (H18:21) Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

21 (H18:22) Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

22 (H18:23) Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.

23 (H18:24) Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

24 (H18:25) Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.

25 (H18:26) Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;

26 (H18:27) puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

27 (H18:28) Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.

28 (H18:29) Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.

29 (H18:30) Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

30 (H18:31) Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

31 (H18:32) Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-

32 (H18:33) se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,

33 (H18:34) tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

34 (H18:35) joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!

35 (H18:36) Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.

36 (H18:37) Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.

37 (H18:38) Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;

38 (H18:39) minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.

39 (H18:40) Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.

40 (H18:41) Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.

41 (H18:42) He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.

42 (H18:43) Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.

43 (H18:44) Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

44 (H18:45) Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.

45 (H18:46) Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.

46 (H18:47) Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,

47 (H18:48) Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;

48 (H18:49) sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

49 (H18:50) Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,

50 (H18:51) sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.

1 Psaume de David, serviteur de l'Eternel, qui prononça à l'Eternel les paroles de ce Cantique le jour que l'Eternel l'eut délivré de la main de Saül. [Donné] au maître chantre. Il dit donc : Eternel! qui es ma force, je t'aimerai d'une affection cordiale.

2 L'Eternel est ma roche, et ma forteresse, et mon libérateur; mon [Dieu] Fort est mon rocher, je me confierai en lui; il est mon bouclier, et la corne de mon salut, ma haute retraite.

3 Je crierai à l'Eternel, lequel on doit louer; et je serai délivré de mes ennemis.

4 Les cordeaux de la mort m'avaient environné, et des torrents des méchants m'avaient épouvanté.

5 Les cordeaux du sépulcre m'avaient ceint, les filets de la mort m'avaient surpris.

6 Quand j'ai été en adversité, j'ai crié à l'Eternel, j'ai, dis-je, crié à mon Dieu; il a ouï ma voix de son palais; le cri que j'ai jeté devant lui, est parvenu à ses oreilles.

7 Alors la terre fut ébranlée, et trembla ; et les fondements des montagnes croulèrent, et furent ébranlés, parce qu'il était irrité.

8 Une fumée montait de ses narines, et de sa bouche [sortait] un feu dévorant, des charbons en étaient embrasés.

9 Il abaissa donc les cieux, et descendit, ayant une obscurité sous ses pieds.

10 Il était monté sur un Chérubin, et il volait; il était porté sur les ailes du vent.

11 Il mit les ténèbres pour sa demeure secrète : [et] autour de lui était son Tabernacle, [savoir] les ténèbres d'eaux, qui sont les nuées de l'air.

12 De la lueur qui était au-devant de lui ses nuées furent écartées, et il y avait de la grêle, et des charbons de feu.

13 Et l'Eternel tonna dans les cieux, et le Souverain fit retentir sa voix avec de la grêle et des charbons de feu.

14 Il tira ses flèches, et écarta [mes ennemis]; il lança des éclairs, et les mit en déroute.

15 Alors le fond des eaux parut, et les fondements de la terre habitable furent découverts, à cause que tu les tançais, ô Eternel! par le souffle du vent de tes narines.

16 Il étendit [la main] d'en haut, il m'enleva, et me tira des grosses eaux.

17 Il me délivra de mon puissant ennemi, et de ceux qui me haïssaient, car ils étaient plus forts que moi.

18 Ils m'avaient devancé au jour de ma calamité; mais l'Eternel me fut pour appui.

19 Il m'a fait sortir au large; il m'a délivré, parce qu'il a pris son plaisir en moi.

20 L'Eternel m'a rendu selon ma justice, il m'a traité selon la pureté de mes mains.

21 Parce que j'ai tenu le chemin de l'Eternel, et que je ne me suis point détourné de mon Dieu.

22 Car j'ai eu devant moi tous ses commandements, et je n'ai point rejeté loin de moi ses ordonnances.

23 J'ai été intègre envers lui, et je me suis donné garde de mon iniquité.

24 L'Eternel donc m'a rendu selon ma justice, [et] selon la pureté de mes mains, qu'il a connue.

25 Envers celui qui use de gratuité tu uses de gratuité, et envers l'homme entier tu te montres entier.

26 Envers celui qui est pur tu te montres pur : mais envers le pervers tu agis selon sa perversité.

27 Car tu sauves le peuple affligé, et tu abaisses les yeux hautains.

28 Même c'est toi qui fais luire ma lampe; l'Eternel mon Dieu fera reluire mes ténèbres.

29 Même par ton moyen je me jetterai sur [toute] une troupe, et par le moyen de mon Dieu je franchirai la muraille.

30 La voie du [Dieu] Fort est pure; la parole de l'Eternel est affinée : c'est un bouclier à tous ceux qui se confient en lui.

31 Car qui est Dieu sinon l'Eternel? et qui est Rocher sinon notre Dieu?

32 C'est le [Dieu] Fort qui me ceint de force, et qui rend mon chemin uni.

33 Il a rendu mes pieds égaux à ceux des biches, et il m'a fait tenir debout sur mes lieux haut élevés.

34 C'est lui qui a dressé mes mains au combat, tellement qu'un arc d'airain a été rompu avec mes bras.

35 Tu m'as aussi donné le bouclier de ta protection, et ta droite m'a soutenu, et ta débonnaireté m'a fait devenir fort grand.

36 Tu m'as fait marcher au large, et mes talons n'ont point glissé.

37 J'ai poursuivi mes ennemis, je les ai atteints, et je ne m'en suis point retourné jusqu'à ce que je les eusse consumés.

38 Je les ai transpercés, tellement qu'ils n'ont point pu se relever : ils sont tombés à mes pieds.

39 Car tu m'as ceint de force pour le combat; tu as courbé sous moi ceux qui s'élevaient contre moi.

40 Tu as fait aussi que mes ennemis ont tourné le dos devant moi, et j'ai détruit ceux qui me haïssaient.

41 Ils criaient, mais il n'y avait point de libérateur; [ils criaient] vers l'Eternel, mais il ne leur a point répondu.

42 Et je les ai brisés menu comme la poussière qui est dispersée par le vent, [et] je les ai foulés comme la boue des rues.

43 Tu m'as fait échapper aux séditions du peuple; tu m'as établi Chef des nations; le peuple que je ne connaissais point, m'a été asservi.

44 Aussitôt qu'ils ont ouï parler de moi ils se sont rendus obéissants; les étrangers m'ont caché leurs pensées.

45 Les étrangers se sont enfuis, et ils ont tremblé de peur dans leurs retraites cachées.

46 L'Eternel est vivant, et mon rocher est béni; que donc le Dieu de ma délivrance soit exalté!

47 Le [Dieu] Fort est celui qui me donne les moyens de me venger, et qui a rangé les peuples sous moi.

48 C'est lui qui m'a délivré de mes ennemis; même tu m'enlèves d'entre ceux qui s'élèvent contre moi, tu me délivres de l'homme violent.

49 C'est pourquoi, ô Eternel! je te célébrerai parmi les nations, et je chanterai des Psaumes à ton Nom.

50 C'est lui qui délivre magnifiquement son Roi, et qui use de gratuité envers David son Oint, et envers sa postérité à jamais.