1 Teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

3 Onko Kaikkivaltiaalla etua siitä, jos olet vanhurskas, tahi voittoa siitä, jos vaellat nuhteetonna?

4 Jumalanpelostasiko hän sinua rankaisee ja käy kanssasi oikeutta?

5 Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat?

6 Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta.

7 Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän.

8 Kovakouraisen omaksi tuli maa, ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua.

9 Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin.

10 Sentähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen peljästys kauhistuttaa sinut-

11 vai etkö näe pimeyttä? -ja vesitulva peittää sinut.

12 Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien päälaki.

13 Ja niin sinä sanot: 'Mitäpä Jumala tietää? Voiko hän tuomita synkkäin pilvien takaa?

14 Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe; ja taivaanrannalla hän käyskentelee.'

15 Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat,

16 ne, jotka kukistettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois,

17 jotka sanoivat Jumalalle: 'Poistu meistä. Mitä voisi Kaikkivaltias meille tehdä?'

18 Ja kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä. Mutta minusta on kaukana jumalattomain neuvo.

19 Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viaton pilkkaa heitä:

20 'Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet, ja mitä heistä jäi, kulutti tuli'.

21 Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin saavutat onnen.

22 Ota opetusta hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi.

23 Kun palajat Kaikkivaltiaan tykö, niin tulet raketuksi, jos karkoitat vääryyden majastasi kauas,

24 viskaat kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon.

25 Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi,

26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.

27 Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi.

28 Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo.

29 Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: 'Ylös!' ja hän auttaa nöyrtyväistä.

1 Darauf antwortete Eliphas, der Temaniter, und sprach:

2 Mag auch ein Mann Gott etwas nützen? Es nützt ja der Verständige nur sich selbst.

3 Hat der Allmächtige Freude, wenn du gerecht bist? Ist's ihm ein Gewinn, wenn du in Unschuld wandelst?

4 Straft er dich wegen deiner Gottesfurcht, und geht er darum mit dir ins Gericht?

5 Sind nicht deine Missetaten groß und deine Schulden ohne Ende?

6 Du hast wohl deine Brüder gepfändet und den Entblößten die Kleider ausgezogen;

7 vielleicht hast du dem Müden kein Wasser zu trinken gegeben oder dem Hungrigen das Brot versagt.

8 Der Mächtige hat das Land bekommen, und der Angesehene wohnte darin.

9 Du hast Witwen leer fortgeschickt und die Arme der Waisen zusammenbrechen lassen.

10 Darum liegst du in Banden und hat Furcht dich plötzlich überfallen.

11 Oder siehst du die Finsternis nicht und die Wasserflut, die dich bedeckt?

12 Ist Gott nicht himmelhoch? Siehe doch die höchsten Sterne, wie hoch sie stehen!

13 Und du denkst: »Was weiß Gott! Sollte er hinter dem Dunkel richten?

14 Die Wolken hüllen ihn ein, daß er nicht sehen kann, und er wandelt auf dem Himmelsgewölbe umher!«

15 Willst du den alten Weg befolgen, den die Bösewichte gegangen sind,

16 die weggerafft wurden von der Flut, deren Fundament der Strom wegriß,

17 die zu Gott sprachen: »Hebe dich weg von uns!« und »was könnte der Allmächtige einem tun?«

18 Und er hatte doch ihre Häuser mit Gütern erfüllt! Doch der Gottlosen Rat sei fern von mir!

19 Die Gerechten werden es sehen und sich freuen, und der Unschuldige wird ihrer spotten:

20 »Fürwahr, unsere Widersacher werden vertilgt, und das Feuer hat ihren Überrest verzehrt.«

21 Befreunde dich doch mit Ihm und mache Frieden! Dadurch wird Gutes über dich kommen.

22 Nimm doch Belehrung an aus seinem Mund und lege seine Worte in dein Herz!

23 Wenn du dich zu dem Allmächtigen kehrst, so wirst du aufgerichtet werden, wenn du die Ungerechtigkeit aus deiner Hütte entfernst.

24 Wirf das Gold in den Staub und das Ophirgold zu den Steinen der Bäche,

25 so wird der Allmächtige dein Gold und dein glänzendes Silber sein!

26 Dann wirst du dich an dem Allmächtigen ergötzen und dein Angesicht zu Gott erheben;

27 du wirst zu ihm flehen, und er wird dich erhören, und du wirst deine Gelübde bezahlen.

28 Was du vornimmst, das wird dir gelingen, und ein Licht wird auf deinen Wegen leuchten.

29 Führen sie abwärts, so wirst du sagen: »Es geht empor!« Und wer die Augen niederschlägt, den wird er retten.

30 Er wird selbst den freilassen, der nicht unschuldig ist: durch die Reinheit deiner Hände wird er entrinnen.