1 (H40:20) Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?

2 (H40:21) Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?

3 (H40:22) Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?

4 (H40:23) Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?

5 (H40:24) Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?

6 (H40:25) Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?

7 (H40:26) Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?

8 (H40:27) Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!

11 (H41:2) Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.

12 (H41:3) En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.

13 (H41:4) Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?

14 (H41:5) Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.

15 (H41:6) Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.

16 (H41:7) Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.

17 (H41:8) Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.

18 (H41:9) Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.

19 (H41:10) Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.

20 (H41:11) Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.

21 (H41:12) Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.

22 (H41:13) Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.

23 (H41:14) Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.

24 (H41:15) Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.

25 (H41:16) Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.

26 (H41:17) Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.

27 (H41:18) Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.

28 (H41:19) Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.

29 (H41:20) Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.

30 (H41:21) Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.

31 (H41:22) Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

32 (H41:23) Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.

33 (H41:24) Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.

1 Siehe, die Hoffnung auf dasselbe wird getäuscht; fällt man nicht schon bei seinem Anblick dahin?

2 Niemand ist so kühn, daß er es reizen möchte; wer kann aber vor Mir bestehen?

3 Wer ist mir zuvorgekommen, daß ich es ihm vergelte? Unter dem ganzen Himmel ist alles mein!

4 Ich will von seinen Gliedern nicht schweigen, sondern reden von seiner großen und schönen Gestalt.

5 Wer entblößt es von seinem Schuppenpanzer und greift ihm in sein doppeltes Gebiß?

6 Wer öffnet die Türen seines Rachens? Seine Zähne verbreiten Schrecken.

7 Prächtig sind seine starken Schilder, fest zusammengeschlossen und versiegelt;

8 einer fügt sich an den andern, daß kein Luftzug dazwischen kommt;

9 sie hängen fest zusammen, sind geschlossen und trennen sich nicht.

10 Sein Niesen strahlt wie Licht, und seine Augen sind wie die Wimpern der Morgenröte.

11 Aus seinem Rachen schießen Fackeln, Feuerfunken entsprühen ihm.

12 Dampf geht auf von seinen Nüstern, und der Sumpf wird wie ein siedender Topf.

13 Sein Atem facht Kohlen an, eine Flamme schießt aus seinem Munde.

14 Stärke wohnt auf seinem Nacken und Schrecken zieht vor ihm her.

15 Die Wampen seines Fleisches sitzen fest wie angegossen und bewegen sich nicht.

16 Sein Herz ist hart wie Stein und so fest wie der untere Mühlstein.

17 Die Helden erbeben, wenn es auffährt; vor Zittern geht ihr Bogen fehl.

18 Greift man es mit dem Schwerte an, so haftet dieses nicht, kein Speer, kein Wurfspieß und kein Pfeil.

19 Es achtet Eisen für einen Strohhalm, und Erz für faules Holz.

20 Kein Pfeil vermag es in die Flucht zu schlagen, und Schleudersteine fallen wie Spreu von ihm ab.

21 Es achtet die Keule für einen Halm und verlacht das Sausen der Spieße.

22 Unter ihm sind spitze Scherben, es zieht wie ein Dreschschlitten über den Schlamm dahin.

23 Es macht die Tiefe sieden wie einen Kessel, macht das Meer zu einem Salbentopf.

24 Hinter ihm her leuchtet der Pfad, es macht die Flut den Silberhaaren gleich.

25 Auf Erden ist nicht seinesgleichen; es ist gemacht, um ohne Furcht zu sein.

26 Es schaut alle Hohen furchtlos an, es ist ein König über alle Stolzen.