1 Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;

2 sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.

3 Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen.

5 Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.

6 Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.

7 Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.

8 Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.

9 Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.

10 Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.

12 Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?

13 Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä.

14 Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.

15 Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.

16 Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni.

17 Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä.

18 Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä

19 Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!

1 Das ist mir lieb, daß der HERR meine Stimme und mein Flehen hört;

2 daß er sein Ohr zu mir geneigt; darum will ich mein Leben lang ihn anrufen.

3 Als mich des Todes Bande umfingen, und Ängste der Unterwelt mich trafen und ich nur Not und Jammer fand,

4 da rief ich an den Namen des HERRN: »O HERR, errette meine Seele!«

5 Der HERR ist gnädig und gerecht, und unser Gott ist voll Erbarmen.

6 Der HERR behütet die Einfältigen; ich war ganz elend, aber er half mir.

7 Kehre wieder, meine Seele, zu deiner Ruhe; denn der HERR hat dir wohlgetan!

8 Denn du hast meine Seele vom Tode errettet, mein Auge von den Tränen, meinen Fuß vom Fall.

9 Ich werde wandeln vor dem HERRN im Lande der Lebendigen.

10 Ich glaubte, was ich sagte; ich war sehr gebeugt.

11 Ich sprach in meinem Zagen: »Alle Menschen sind Lügner!«

12 Wie soll ich dem HERRN vergelten alle seine Wohltaten an mir?

13 Den Kelch des Heils will ich nehmen und den Namen des HERRN anrufen;

14 meine Gelübde will ich dem HERRN bezahlen vor all seinem Volk.

15 Teuer ist in den Augen des HERRN der Tod seiner Frommen.

16 Wohlan HERR, weil ich dein Knecht bin, deiner Magd Sohn, und du meine Bande gelöst hast,

17 so will ich dir Dankopfer darbringen und den Namen des HERRN anrufen;

18 meine Gelübde will ich dem HERRN bezahlen vor all seinem Volk,

19 in den Vorhöfen des Hauses des HERRN, in dir, Jerusalem, Hallelujah!