1 Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat!
2 Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä,
3 jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat hänen teillään!
4 Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin.
5 Oi, jospa minun vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin sinun käskyjäsi!
6 Silloin minä en joudu häpeään, kun katselen kaikkia sinun käskyjäsi.
7 Minä kiitän sinua vilpittömällä sydämellä, kun opin sinun vanhurskautesi oikeudet.
8 Minä noudatan sinun käskyjäsi, älä minua peräti hylkää.
9 Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.
10 Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi.
11 Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.
12 Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi.
13 Huulillani minä julistan kaikki sinun suusi oikeudet.
14 Minä iloitsen sinun todistustesi tiestä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
15 Minä tutkistelen sinun asetuksiasi ja katselen sinun polkujasi.
16 Minä iloitsen sinun käskyistäsi enkä sinun sanaasi unhota.
17 Tee palvelijallesi hyvin, että minä eläisin ja noudattaisin sinun sanaasi.
18 Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä.
19 Minä olen muukalainen maan päällä; älä salaa minulta käskyjäsi.
20 Minun sieluni hiukeaa ikävöidessäni alati sinun oikeuksiasi.
21 Sinä nuhtelet julkeita, kirotuita, jotka poikkeavat pois sinun käskyistäsi.
22 Poista minun päältäni häväistys ja ylenkatse, sillä minä otan sinun todistuksistasi vaarin.
23 Ruhtinaatkin istuvat ja pitävät neuvoa minua vastaan, mutta palvelijasi tutkistelee sinun käskyjäsi.
24 Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
25 Minun sieluni on vaipunut tomuun; virvoita minua sanasi jälkeen.
26 Minä kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle; opeta minulle käskysi.
27 Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi.
28 Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi jälkeen.
29 Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi.
30 Minä olen valinnut totuuden tien, olen asettanut eteeni sinun oikeutesi.
31 Minä riipun kiinni sinun todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään.
32 Minä juoksen sinun käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat minun sydämeni.
33 Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti.
34 Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.
35 Anna minun vaeltaa sinun käskyjesi polkua, sillä sitä minä halajan.
36 Anna minun sydämeni taipua sinun todistuksiisi, ei väärän voiton puoleen.
37 Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta, anna minun saada virvoitus sinun teilläsi.
38 Anna palvelijallesi toteutua lupauksesi, joka on annettu sinua pelkääville.
39 Poista minusta häväistys, jota pelkään, sillä sinun oikeutesi ovat hyvät.
40 Katso, minä ikävöitsen sinun asetuksiasi; virvoita minua vanhurskaudellasi.
41 Tulkoon minulle sinun armosi, Herra, sinun apusi, sinun lupauksesi jälkeen,
42 että minä voisin vastata herjaajalleni; sillä sinun sanaasi minä turvaan.
43 Älä ota peräti pois minun suustani totuuden sanaa, sillä sinun oikeuteesi minä panen toivoni.
44 Minä tahdon alati noudattaa sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesti.
45 Silloin minä vaellan avaralla paikalla; sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.
46 Minä puhun sinun todistuksistasi kuningasten edessä, enkä häpeään joudu.
47 Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat.
48 Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, jotka ovat minulle rakkaat, ja tutkistelen sinun säädöksiäsi.
49 Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä sinä olet antanut minulle toivon.
50 Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että sinun lupauksesi minua virvoittaa.
51 Julkeat pilkkaavat minua kovin, mutta sinun laistasi minä en poikkea.
52 Herra, minä ajattelen sinun tuomioitasi, tuomioitasi hamasta ikiajoista asti, ja minä saan lohdutuksen.
53 Minut valtaa palava vihastus jumalattomien tähden, jotka hylkäävät sinun lakisi.
54 Sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni minun muukalaisuuteni majassa.
55 Yöllä minä ajattelen sinun nimeäsi, Herra, ja minä noudatan sinun lakiasi.
56 Tämä on minun osakseni suotu: että otan vaarin sinun asetuksistasi.
57 Herra on minun osani; minä olen päättänyt noudattaa sinun sanojasi.
58 Minä etsin sinun mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni; ole minulle armollinen lupauksesi mukaan.
59 Minä tutkin teitäni, ja käännän askeleeni sinun todistustesi puoleen.
60 Minä riennän viivyttelemättä noudattamaan sinun käskyjäsi.
61 Jumalattomain paulat piirittävät minua, mutta minä en unhota sinun lakiasi.
62 Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista.
63 Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka sinua pelkäävät ja noudattavat sinun asetuksiasi.
64 Maa on täynnä sinun laupeuttasi, Herra; opeta minulle käskysi.
65 Sinä osoitat palvelijallesi hyvyyttä sanasi jälkeen, Herra.
66 Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä sinun käskyihisi minä panen uskallukseni.
67 Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.
68 Sinä olet hyvä, ja hyvin sinä teet; opeta minulle käskysi.
69 Julkeat tahraavat minua valheillansa, mutta minä otan sinun asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni.
70 Heidän sydämensä on turta kuin ihra, mutta minä iloitsen sinun laistasi.
71 Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi.
72 Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata.
73 Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.
74 Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi.
75 Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt.
76 Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niinkuin sinä olet palvelijallesi luvannut.
77 Tulkoon minulle sinun laupeutesi, että minä eläisin; sillä sinun lakisi on minun iloni.
78 Joutukoot julkeat häpeään, sillä he sortavat minua syyttä; minä tutkistelen sinun asetuksiasi.
79 Kääntykööt minun puolelleni ne, jotka sinua pelkäävät ja jotka sinun todistuksesi tuntevat.
80 Pysyköön sydämeni vakaana sinun käskyissäsi, etten minä häpeään joutuisi.
81 Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee, sinun sanaasi minä panen toivoni.
83 Sillä minä olen kuin nahkaleili savussa, mutta sinun käskyjäsi minä en unhota.
84 Kuinka harvat ovat palvelijasi päivät! Milloin sinä tuomitset minun vainoojani?
85 Julkeat kaivavat minulle kuoppia, ne, jotka eivät elä sinun lakisi mukaan.
86 Kaikki sinun käskysi ovat todet; syyttä he minua vainoavat; auta minua.
87 He ovat minut miltei tuhonneet tässä maassa, mutta minä en ole hyljännyt sinun asetuksiasi.
88 Virvoita minua armosi jälkeen, niin minä noudatan sinun suusi todistuksia.
89 Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.
90 Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy.
91 Sinun järjestyksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki ovat sinun palvelijoitasi.
92 Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin menehtynyt kurjuuteeni.
93 En minä ikinä unhota sinun asetuksiasi, sillä niillä sinä minua virvoitat.
94 Sinun omasi minä olen, pelasta minut, sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.
95 Jumalattomat väijyvät minua, tuhotakseen minut, mutta minä tarkkaan sinun todistuksiasi.
96 Kaikella täydellisellä on rajansa-sen olen nähnyt-mutta sinun käskysi ovat ylen avarat.
97 Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen.
98 Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti.
99 Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi.
100 Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi.
101 Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi.
102 Minä en poikkea sinun oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua.
103 Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani.
104 Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.
105 Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.
106 Minä olen vannonut ja tahdon sen täyttää: noudattaa sinun vanhurskautesi oikeuksia.
107 Minä olen kovin vaivattu; Herra, virvoita minua sanasi jälkeen.
108 Kelvatkoot sinulle, Herra, minun suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle oikeutesi.
109 Minun henkeni häälyy alati kämmenelläni, mutta sinun lakiasi minä en unhota.
110 Jumalattomat virittävät pauloja minun eteeni, mutta sinun asetuksistasi minä en eksy.
111 Sinun todistuksesi ovat minun ikuinen perintöosani, sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
112 Minä olen taivuttanut sydämeni pitämään sinun käskysi, aina ja loppuun asti.
113 Kaksimielisiä minä vihaan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.
114 Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni.
115 Luopukaa minusta, te pahantekijät, minä tahdon ottaa Jumalani käskyistä vaarin.
116 Tue minua lupauksesi jälkeen, että minä eläisin, äläkä anna minun joutua toivossani häpeään.
117 Vahvista minua, että minä pelastuisin, niin minä katselen alati sinun käskyjäsi.
118 Sinä hylkäät kaikki, jotka sinun käskyistäsi eksyvät, sillä heidän kavaluutensa on turha.
119 Kaikki maan jumalattomat sinä heität pois niinkuin kuonan; sentähden minä rakastan sinun todistuksiasi.
120 Sinun peljättävyytesi edessä minun ruumiini vapisee, ja minä pelkään sinun tuomioitasi.
121 Minä teen oikeuden ja vanhurskauden, älä jätä minua sortajaini käsiin.
122 Ole palvelijasi puolusmies hänen parhaaksensa, älä salli julkeain minua sortaa.
123 Minun silmäni hiueten halajavat sinun apuasi ja sinun vanhurskaita lupauksiasi.
124 Tee palvelijallesi armosi jälkeen ja opeta minulle käskysi.
125 Minä olen sinun palvelijasi, anna minulle ymmärrys, että minä sinun todistuksesi tuntisin.
126 On aika Herran tehdä tekonsa: he ovat rikkoneet sinun lakisi.
127 Sentähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa.
128 Sentähden minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan.
129 Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi, sentähden minun sieluni ottaa niistä vaarin.
130 Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.
131 Minä avaan suuni ja huohotan, sillä minä halajan sinun käskyjäsi.
132 Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, niinkuin on oikein niitä kohtaan, jotka sinun nimeäsi rakastavat.
133 Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita.
134 Päästä minut ihmisten sorrosta, niin minä noudatan sinun asetuksiasi.
135 Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi.
136 Minun silmistäni vuotavat kyynelvirrat, kun sinun lakiasi ei noudateta.
137 Sinä olet vanhurskas, Herra, ja sinun tuomiosi ovat oikeat.
138 Sinä olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa.
139 Minun kiivauteni kuluttaa minut, sillä minun vihamieheni unhottavat sinun sanasi.
140 Sinun sanasi on hyvin koeteltu, ja sinun palvelijasi rakastaa sitä.
141 Minä olen vähäinen ja halveksittu, mutta minä en unhota sinun asetuksiasi.
142 Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakisi on totuus.
143 Hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet, mutta sinun käskysi ovat minun iloni.
144 Sinun todistuksesi ovat iankaikkisesti vanhurskaat; anna minulle ymmärrys, että minä eläisin.
145 Kaikesta sydämestäni minä huudan; vastaa minulle, Herra. Minä tahdon ottaa sinun käskyistäsi vaarin.
146 Minä huudan sinua, pelasta minut, niin minä noudatan sinun todistuksiasi.
147 Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni.
148 Jo ennen yön vartiohetkiä minun silmäni tutkistelevat sinun puhettasi.
149 Kuule minun ääneni armosi jälkeen; Herra, virvoita minua oikeutesi mukaan.
150 Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi.
151 Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet.
152 Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.
153 Katso minun kurjuuttani ja pelasta minut, sillä minä en unhota sinun lakiasi.
154 Aja minun asiani ja lunasta minut, virvoita minua lupauksesi jälkeen.
155 Kaukana on pelastus jumalattomista, sillä he eivät kysy sinun käskyjäsi.
156 Herra, sinun armahtavaisuutesi on suuri, virvoita minua oikeutesi mukaan.
157 Monta on minulla vainoojaa ja vihamiestä, mutta sinun todistuksistasi minä en poikkea.
158 Minä näen uskottomat, ja minua iljettää, sillä he eivät noudata sinun sanaasi.
159 Huomaa, että minä rakastan sinun asetuksiasi. Herra, virvoita minua armosi jälkeen.
160 Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.
161 Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojasi.
162 Minä riemuitsen sinun puheestasi, niinkuin suuren saaliin saanut.
163 Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.
164 Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua sinun vanhurskautesi oikeuksien tähden.
165 Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.
166 Minä odotan sinulta pelastusta, Herra, ja täytän sinun käskysi.
167 Minun sieluni noudattaa sinun todistuksiasi, ja suuresti minä niitä rakastan.
168 Minä noudatan sinun asetuksiasi ja sinun todistuksiasi, sillä kaikki minun tieni ovat sinun edessäsi.
169 Herra, suo minun valitukseni tulla sinun kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrys sanasi jälkeen.
170 Tulkoon minun anomiseni sinun kasvojesi eteen, pelasta minut lupauksesi mukaan.
171 Vuodattakoot minun huuleni ylistystä, sillä sinä opetat minulle käskysi.
172 Minun kieleni veisatkoon sinun lupauksistasi, sillä kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaat.
173 Sinun kätesi olkoon minun apuni, sillä minä olen valinnut sinun asetuksesi.
174 Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra, ja sinun lakisi on minun iloni.
175 Saakoon minun sieluni elää ja ylistää sinua, ja sinun oikeutesi minua auttakoot.
176 Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi.
1 Wohl denen, deren Weg unsträflich ist, die da wandeln nach dem Gesetze des HERRN!
2 Wohl denen, die seine Zeugnisse beobachten, die ihn von ganzem Herzen suchen,
3 die auch kein Unrecht getan haben, die auf seinen Wegen gegangen sind!
4 Du hast deine Befehle gegeben, daß man sie fleißig beobachte.
5 O daß meine Wege dahin zielten, deine Satzungen zu befolgen!
6 Dann werde ich nicht zuschanden, wenn ich auf alle deine Gebote sehe.
7 Ich werde dir mit aufrichtigem Herzen danken, wenn ich die Verordnungen deiner Gerechtigkeit lerne.
8 Deine Satzungen will ich befolgen; verlaß mich nicht ganz und gar!
9 Wie wird ein Jüngling seinen Weg unsträflich gehen? Wenn er sich hält nach deinem Wort!
10 Ich habe dich von ganzem Herzen gesucht; laß mich nicht abirren von deinen Geboten!
11 Ich habe dein Wort in meinem Herzen geborgen, auf daß ich nicht an dir sündige.
12 Gelobt seist du, o HERR! Lehre mich deine Satzungen.
13 Mit meinen Lippen zähle ich alle Verordnungen deines Mundes auf.
14 Ich freue mich des Weges deiner Zeugnisse, wie über lauter Reichtümer.
15 Ich will über deine Wege nachsinnen und auf deine Pfade achten.
16 Ich habe meine Lust an deinen Satzungen und vergesse deines Wortes nicht.
17 Gewähre deinem Knecht, daß ich lebe und dein Wort befolge!
18 Öffne meine Augen, daß ich erblicke die Wunder in deinem Gesetz!
19 Ich bin ein Gast auf Erden; verbirg deine Gebote nicht vor mir!
20 Meine Seele ist zermalmt vor Sehnsucht nach deinen Verordnungen allezeit.
21 Du hast die Übermütigen gescholten, die Verfluchten, welche von deinen Geboten abirren.
22 Wälze Schimpf und Schande von mir ab; denn ich habe deine Zeugnisse bewahrt!
23 Sogar Fürsten sitzen und bereden sich wider mich; aber dein Knecht sinnt über deine Satzungen.
24 Ja, deine Zeugnisse sind meine Freude; sie sind meine Ratgeber.
25 Meine Seele klebt am Staube; belebe mich nach deiner Verheißung!
26 Ich habe meine Wege erzählt, und du hast mir geantwortet; lehre mich deine Satzungen!
27 Laß mich den Weg deiner Befehle verstehen und deine Wunder betrachten!
28 Meine Seele weint vor Kummer; richte mich auf nach deinem Wort!
29 Entferne von mir den falschen Weg und begnadige mich mit deinem Gesetz!
30 Ich habe den Weg der Wahrheit erwählt und deine Verordnungen vor mich hingestellt.
31 HERR, ich hange an deinen Zeugnissen; laß mich nicht zuschanden werden!
32 Ich laufe den Weg deiner Gebote; denn du machst meinem Herzen Raum.
33 Zeige mir, HERR, den Weg deiner Satzungen, daß ich ihn bewahre bis ans Ende.
34 Unterweise mich, so will ich dein Gesetz bewahren und es von ganzem Herzen befolgen.
35 Laß mich wandeln auf dem Pfad deiner Gebote; denn ich habe Lust daran.
36 Neige mein Herz zu deinen Zeugnissen und nicht zur Habsucht!
37 Wende meine Augen ab, daß sie nicht nach Eitlem sehen; erquicke mich auf deinen Wegen!
38 Erfülle an deinem Knechte deine Verheißung, die denen gilt, die dich fürchten.
39 Wende die Beschimpfung von mir ab, die ich fürchte; denn deine Verordnungen sind gut!
40 Siehe, ich sehne mich nach deinen Befehlen; erquicke mich durch deine Gerechtigkeit!
41 Deine Gnade, o HERR, komme über mich, dein Heil nach deinem Wort!
42 Damit ich dem antworten kann, der mich schmäht; denn ich verlasse mich auf dein Wort.
43 Und entziehe nicht allzusehr meinem Munde das Wort der Wahrheit; denn ich harre auf deine Verordnungen!
44 Und ich will dein Gesetz stets bewahren, immer und ewiglich.
45 Und ich möchte auf weitem Raum wandeln; denn ich habe deine Befehle erforscht.
46 Und ich will von deinen Zeugnissen reden vor Königen und mich nicht schämen.
47 Und ich will mich an deinen Befehlen vergnügen; denn ich liebe sie.
48 Und ich will meine Hände nach deinen Befehlen ausstrecken, weil ich sie liebe, und will nachdenken über deine Satzungen.
49 Gedenke des Wortes an deinen Knecht, auf welches du mich hoffen ließest!
50 Das ist mein Trost in meinem Elend, daß dein Wort mich erquickt.
51 Die Übermütigen haben mich arg verspottet; dennoch bin ich von deinem Gesetz nicht abgewichen.
52 Ich gedachte deiner Verordnungen, HERR, die von Ewigkeit her sind, und das tröstete mich.
53 Zornglut hat mich ergriffen wegen der Gottlosen, die dein Gesetz verlassen.
54 Deine Satzungen sind meine Lieder geworden im Hause meiner Wallfahrt.
55 HERR, des Nachts habe ich an deinen Namen gedacht und dein Gesetz bewahrt.
56 Das ist mir zuteil geworden, daß ich deine Befehle befolgen darf.
57 Ich sage: Das ist mein Teil, o HERR, die Beobachtung deiner Worte!
58 Ich flehe von ganzem Herzen um deine Gunst: Sei mir gnädig, wie du verheißen hast!
59 Als ich meine Wege überlegte, wandte ich meine Füße zu deinen Zeugnissen.
60 Ich habe mich beeilt und nicht gesäumt, deine Gebote zu befolgen.
61 Als die Schlingen der Gottlosen mich umgaben, vergaß ich deines Gesetzes nicht.
62 Mitten in der Nacht stehe ich auf, dir zu danken für die Verordnungen deiner Gerechtigkeit.
63 Ich bin verbunden mit allen, die dich fürchten, und die deine Befehle befolgen.
64 HERR, die Erde ist voll deiner Gnade; lehre mich deine Satzungen!
65 Du hast deinem Knechte wohlgetan, o HERR, nach deinem Wort.
66 Lehre mich rechte Einsicht und Verständnis; denn ich vertraue deinen Befehlen.
67 Ehe ich gedemütigt ward, irrte ich, nun aber befolge ich dein Wort.
68 Du bist gut und wohltätig; lehre mich deine Satzungen!
69 Die Stolzen haben mich mit Lügen besudelt; ich beobachte von ganzem Herzen deine Befehle.
70 Ihr Herz ist stumpf wie von Fett; ich aber vergnüge mich an deinem Gesetz.
71 Es war gut für mich, daß ich gedemütigt wurde, auf daß ich deine Satzungen lernte.
72 Das Gesetz deines Mundes ist besser für mich als Tausende von Gold und Silberstücken.
73 Deine Hände haben mich gemacht und bereitet; gib mir Verstand, daß ich deine Befehle lerne!
74 Die dich fürchten, werden mich sehen und sich freuen, daß ich auf dein Wort gewartet habe.
75 HERR, ich weiß, daß deine Verordnungen gerecht sind und daß du mich in Treue gedemütigt hast.
76 Laß doch deine Gnade mir zum Trost gereichen, wie du deinem Knechte zugesagt hast!
77 Laß mir deine Barmherzigkeit widerfahren, daß ich lebe! Denn dein Gesetz ist meine Lust.
78 Laß die Stolzen zuschanden werden, weil sie mir mit Lügen Unrecht getan; ich aber denke über deine Befehle nach.
79 Mir wird zufallen, wer dich fürchtet und deine Zeugnisse anerkennt.
80 Mein Herz soll sich gänzlich an deine Satzungen halten, damit ich nicht zuschanden werde.
81 Meine Seele schmachtet nach deinem Heil; ich harre auf dein Wort.
82 Meine Augen schmachten nach deinem Wort und fragen: Wann wirst du mich trösten?
83 Bin ich auch geworden wie ein Schlauch im Rauch, so habe ich doch deiner Satzungen nicht vergessen.
84 Wieviel sind noch der Tage deines Knechtes? Wann willst du an meinen Verfolgern das Urteil vollziehen?
85 Die Übermütigen haben mir Gruben gegraben, sie, die sich nicht nach deinem Gesetze richten.
86 Alle deine Gebote sind Wahrheit; sie aber verfolgen mich mit Lügen; hilf mir!
87 Sie hätten mich fast umgebracht auf Erden; dennoch verließ ich deine Befehle nicht.
88 Erhalte mich am Leben nach deiner Gnade, so will ich die Zeugnisse deines Mundes bewahren.
89 Auf ewig, o HERR, steht dein Wort im Himmel fest;
90 von einem Geschlecht zum andern währt deine Treue! Du hast die Erde gegründet, und sie steht;
91 nach deinen Ordnungen stehen sie noch heute; denn es muß dir alles dienen!
92 Wäre dein Gesetz nicht meine Lust gewesen, so wäre ich vergangen in meinem Elend.
93 Ich will deine Befehle auf ewig nicht vergessen; denn durch sie hast du mich belebt.
94 Ich bin dein; rette mich, denn ich habe deine Befehle gesucht!
95 Die Gottlosen lauern mir auf, um mich zu verderben; aber ich merke auf deine Zeugnisse.
96 Von aller Vollkommenheit habe ich ein Ende gesehen; aber dein Gebot ist unbeschränkt.
97 Wie habe ich dein Gesetz so lieb! Ich denke darüber nach den ganzen Tag.
98 Dein Gebot macht mich weiser als meine Feinde; denn es bleibt ewiglich bei mir.
99 Ich bin verständiger geworden als alle meine Lehrer, denn deine Zeugnisse sind mein Sinnen.
100 Ich bin einsichtiger als die Alten; denn ich achte auf deine Befehle.
101 Von allen schlechten Wegen habe ich meine Füße abgehalten, um dein Wort zu befolgen.
102 Von deinen Verordnungen bin ich nicht abgewichen; denn du hast mich gelehrt.
103 Wie süß ist deine Rede meinem Gaumen, mehr denn Honig meinem Mund!
104 Von deinen Befehlen werde ich verständig; darum hasse ich jeden Lügenpfad.
105 Dein Wort ist meines Fußes Leuchte und ein Licht für meinen Pfad.
106 Ich habe geschworen und werde es halten, daß ich die Verordnungen deiner Gerechtigkeit bewahren will.
107 Ich bin tief gebeugt; HERR, erquicke mich nach deinem Wort!
108 HERR, laß dir wohlgefallen die freiwilligen Opfer meines Mundes und lehre mich deine Verordnungen!
109 Meine Seele ist beständig in meiner Hand, und ich vergesse deines Gesetzes nicht.
110 Die Gottlosen haben mir eine Schlinge gelegt; aber ich bin von deinen Befehlen nicht abgeirrt.
111 Deine Zeugnisse sind mein ewiges Erbe; denn sie sind meines Herzens Wonne.
112 Ich habe mein Herz geneigt, deine Satzungen auf ewig zu erfüllen.
113 Ich hasse die Unentschiedenen; aber dein Gesetz habe ich lieb.
114 Du bist mein Schirm und mein Schild; ich harre auf dein Wort.
115 Weichet von mir, ihr Übeltäter, daß ich die Gebote meines Gottes befolge!
116 Unterstütze mich nach deiner Verheißung, daß ich lebe und nicht zuschanden werde mit meiner Hoffnung!
117 Stärke du mich, so ist mir geholfen und ich werde mich an deinen Satzungen stets ergötzen!
118 Du wirst alle zu leicht erfinden, die von deinen Satzungen abweichen; denn eitel Betrug ist ihre Täuschung.
119 Wie Schlacken räumst du alle Gottlosen von der Erde fort; darum liebe ich deine Zeugnisse.
120 Mein Fleisch schaudert aus Furcht vor dir, und ich habe Ehrfurcht vor deinen Verordnungen!
121 Ich habe Recht und Gerechtigkeit geübt; überlaß mich nicht meinen Unterdrückern!
122 Stehe ein zum Besten deines Knechtes, daß mich die Übermütigen nicht unterdrücken!
123 Meine Augen schmachten nach deinem Heil und nach dem Wort deiner Gerechtigkeit.
124 Handle mit deinem Knecht nach deiner Gnade und lehre mich deine Satzungen!
125 Ich bin dein Knecht; unterweise mich, daß ich deine Zeugnisse verstehe!
126 Es ist Zeit, daß der HERR handle; sie haben dein Gesetz gebrochen!
127 Darum liebe ich deine Befehle mehr als Gold und als feines Gold;
128 darum lobe ich mir alle deine Gebote und hasse jeden trügerischen Pfad.
129 Wunderbar sind deine Zeugnisse; darum bewahrt sie meine Seele.
130 Die Erschließung deiner Worte erleuchtet und macht die Einfältigen verständig.
131 Begierig öffne ich meinen Mund; denn mich verlangt nach deinen Befehlen.
132 Wende dich zu mir und sei mir gnädig nach dem Rechte derer, die deinen Namen lieben.
133 Mache meine Schritte fest durch dein Wort und laß kein Unrecht über mich herrschen!
134 Erlöse mich von der Bedrückung durch Menschen, so will ich deine Befehle befolgen!
135 Laß dein Angesicht leuchten über deinen Knecht und lehre mich deine Satzungen!
136 Tränenströme fließen aus meinen Augen, weil man dein Gesetz nicht befolgt.
137 HERR, du bist gerecht, und deine Verordnungen sind richtig!
138 Du hast deine Zeugnisse gerecht und sehr treu abgefaßt.
139 Mein Eifer hat mich verzehrt, weil meine Feinde deine Worte vergessen haben.
140 Deine Rede ist wohlgeläutert, und dein Knecht hat sie lieb.
141 Ich bin gering und verachtet; deine Befehle habe ich nicht vergessen.
142 Deine Gerechtigkeit ist auf ewig gerecht, und dein Gesetz ist Wahrheit.
143 Angst und Not haben mich betroffen; aber deine Befehle sind meine Lust.
144 Deine Zeugnisse sind auf ewig gerecht; unterweise mich, so werde ich leben!
145 Ich rufe von ganzem Herzen: HERR, erhöre mich; deine Satzungen will ich befolgen!
146 Ich rufe zu dir; errette mich, so will ich deine Zeugnisse bewahren!
147 Vor der Morgendämmerung komme ich und schreie; ich harre auf dein Wort.
148 Meine Augen kommen den Nachtwachen zuvor, daß ich über deine Reden nachdenke.
149 Höre meine Stimme nach deiner Gnade, o HERR, erquicke mich nach deinem Recht!
150 Die dem Laster nachjagen, sind nah; von deinem Gesetz sind sie fern.
151 Du bist nahe, o HERR, und alle deine Gebote sind wahr.
152 Längst weiß ich aus deinen Zeugnissen, daß du sie auf ewig gegründet hast.
153 Siehe mein Elend an und errette mich; denn ich habe deines Gesetzes nicht vergessen!
154 Führe meine Sache und erlöse mich; erquicke mich durch dein Wort!
155 Das Heil ist fern von den Gottlosen; denn sie fragen nicht nach deinen Satzungen.
156 Deine Barmherzigkeit ist groß, o HERR; erquicke mich nach deinen Verordnungen!
157 Meiner Verfolger und Widersacher sind viele; dennoch habe ich mich nicht von deinen Zeugnissen abgewandt.
158 Wenn ich die Abtrünnigen ansehe, so ekelt mir, weil sie dein Wort nicht beachten.
159 Siehe, ich liebe deine Befehle; o HERR, erquicke mich nach deiner Gnade!
160 Die Summe deines Wortes ist Wahrheit, und alle Verordnungen deiner Gerechtigkeit bleiben ewig.
161 Fürsten verfolgen mich ohne Ursache; aber vor deinem Wort fürchtet sich mein Herz.
162 Ich freue mich über dein Wort wie einer, der große Beute findet.
163 Ich hasse Lügen und habe Greuel daran; aber dein Gesetz habe ich lieb.
164 Ich lobe dich des Tages siebenmal wegen der Ordnungen deiner Gerechtigkeit.
165 Großen Frieden haben, die dein Gesetz lieben, und nichts bringt sie zu Fall.
166 Ich warte auf dein Heil, o HERR, und erfülle deine Befehle.
167 Meine Seele bewahrt deine Zeugnisse und liebt sie sehr.
168 Ich habe deine Befehle und deine Zeugnisse bewahrt; denn alle meine Wege sind vor dir.
169 HERR, laß mein Schreien vor dich kommen; unterweise mich nach deinem Wort!
170 Laß mein Flehen vor dich kommen; errette mich nach deiner Verheißung!
171 Meine Lippen sollen überfließen von Lob, wenn du mich deine Satzungen lehrst.
172 Meine Zunge soll deine Rede singen; denn alle deine Gebote sind gerecht.
173 Deine Hand komme mir zu Hilfe; denn ich habe deine Befehle erwählt.
174 Ich habe Verlangen nach deinem Heil, o HERR, und dein Gesetz ist meine Lust.
175 Meine Seele soll leben und dich loben, und deine Verordnungen seien meine Hilfe!
176 Ich bin verirrt wie ein verlorenes Schaf; suche deinen Knecht! Denn deine Gebote habe ich nicht vergessen!