1 Daavidin virsi. Sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni,
2 Jumalani, sinuun minä turvaan; älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta.
3 Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään; häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomat.
4 Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.
5 Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.
6 Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.
7 Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra.
8 Hyvä ja vakaa on Herra; sentähden hän neuvoo syntiset tielle.
9 Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.
10 Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.
11 Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri.
12 Kuka on se mies, joka Herraa pelkää-sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava.
13 Hänen sielunsa saa nauttia hyvää, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.
14 Herran neuvo on tunnettu niille, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmoittaa heille liittonsa.
15 Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta.
16 Käänny minun puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja.
17 Minun sydämeni pakahtuu tuskasta; päästä minut ahdistuksistani.
18 Katso minun kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki minun syntini anteeksi.
19 Katso minun vihollisiani, kuinka heitä on paljon, ja he vihaavat minua väkivaltaisella vihalla.
20 Varjele minun sieluni ja pelasta minut. Älä salli minun tulla häpeään, sillä sinuun minä turvaan.
21 Nuhteettomuus ja oikeamielisyys varjelkoon minua, sillä sinua minä odotan.
22 Jumala, vapahda Israel kaikista ahdistuksistansa.
1 Von David. Zu dir, o HERR, erhebe ich meine Seele;
2 mein Gott, ich traue auf dich; laß mich nicht zuschanden werden, daß meine Feinde nicht frohlocken über mich.
3 Gar keiner wird zuschanden, der deiner harrt; zuschanden werden, die ohne Ursache treulos handeln!
4 HERR, zeige mir deine Wege und lehre mich deine Pfade;
5 leite mich durch deine Wahrheit und lehre mich; denn du bist der Gott meines Heils; auf dich harre ich allezeit.
6 Gedenke, o HERR, deiner Barmherzigkeit und deiner Gnade, die von Ewigkeit her sind!
7 Gedenke nicht der Sünden meiner Jugend und meiner Übertretungen; gedenke aber mein nach deiner Gnade, um deiner Güte willen, o HERR.
8 Der HERR ist gut und gerecht, darum weist er die Sünder auf den Weg;
9 er leitet die Elenden auf den rechten Pfad und lehrt die Elenden seinen Weg.
10 Alle Pfade des HERRN sind Gnade und Wahrheit denen, die seinen Bund und seine Zeugnisse bewahren.
11 Um deines Namens willen, o HERR, vergib meine Schuld; denn sie ist groß!
12 Wer ist der Mann, der den HERRN fürchtet? Er lehrt ihn den Weg, den er erwählen soll.
13 Seine Seele wird im Guten wohnen, und sein Same wird das Land besitzen.
14 Freundschaft hält der HERR mit denen, die ihn fürchten, und seinen Bund tut er ihnen kund.
15 Meine Augen sind stets auf den HERRN gerichtet, daß er meinen Fuß aus dem Netze ziehe.
16 Wende dich zu mir und sei mir gnädig; denn ich bin einsam und elend!
17 Erleichtere die Angst meines Herzens und führe mich heraus aus meinen Nöten!
18 Siehe an mein Elend und meine Plage und vergib mir alle meine Sünden!
19 Siehe an meine Feinde, denn ihrer sind viele, und sie hassen mich grimmig.
20 Bewahre meine Seele und rette mich; laß mich nicht zuschanden werden; denn ich traue auf dich!
21 Unschuld und Redlichkeit mögen mich behüten; denn ich harre deiner.
22 O Gott, erlöse Israel aus allen seinen Nöten!