1 Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois. (H34:2) Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.

2 (H34:3) Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.

3 (H34:4) Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.

4 (H34:5) Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.

5 (H34:6) Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.

6 (H34:7) Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.

7 (H34:8) Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.

8 (H34:9) Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!

9 (H34:10) Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.

10 (H34:11) Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.

11 (H34:12) Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.

12 (H34:13) Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:

13 (H34:14) varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;

14 (H34:15) vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.

15 (H34:16) Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.

16 (H34:17) Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.

17 (H34:18) Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.

18 (H34:19) Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

19 (H34:20) Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.

20 (H34:21) Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.

21 (H34:22) Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.

22 (H34:23) Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.

1 Von David. Als er seine Gebärde verstellte vor Abimelech und dieser ihn von sich trieb und er hinwegging.

2 Ich will den HERRN allezeit preisen, sein Lob soll immerdar in meinem Munde sein.

3 Meine Seele rühme sich des HERRN; die Elenden sollen es hören und sich freuen.

4 Preiset mit mir den HERRN, und lasset uns miteinander seinen Namen erhöhen!

5 Da ich den HERRN suchte, antwortete er mir und errettete mich aus aller meiner Furcht.

6 Die auf ihn blicken, werden strahlen, und ihr Angesicht wird nicht erröten.

7 Da dieser Elende rief, hörte der HERR und half ihm aus allen seinen Nöten.

8 Der Engel des HERRN lagert sich um die her, so ihn fürchten, und errettet sie.

9 Schmecket und sehet, wie freundlich der HERR ist; wohl dem, der auf ihn traut!

10 Fürchtet den HERRN, ihr seine Heiligen; denn die ihn fürchten, haben keinen Mangel.

11 Junge Löwen leiden Not und Hunger; aber die den HERRN suchen, müssen nichts Gutes entbehren.

12 Kommt her, ihr Kinder, hört mir zu; ich will euch die Furcht des HERRN lehren!

13 Wer hat Lust zum Leben und möchte gern gute Tage sehen?

14 Behüte deine Zunge vor Bösem und deine Lippen, daß sie nicht trügen;

15 weiche vom Bösen und tue Gutes, suche Frieden und jage ihm nach!

16 Die Augen des HERRN achten auf die Gerechten und seine Ohren auf ihr Schreien;

17 das Antlitz des HERRN steht wider die, so Böses tun, daß er ihr Gedächtnis von der Erde vertilge.

18 Als jene schrieen, hörte der HERR und rettete sie aus aller ihrer Not.

19 Der HERR ist nahe denen, die zerbrochenen Herzens sind, und hilft denen, deren Geist zerschlagen ist.

20 Der Gerechte muß viel leiden; aber der HERR rettet ihn aus dem allem.

21 Er bewahrt ihm alle seine Gebeine, daß nicht eines derselben zerbrochen wird.

22 Den Gottlosen wird die Bosheit töten, und die den Gerechten hassen, müssen es büßen.

23 Der HERR erlöst die Seele seiner Knechte, und alle, die auf ihn vertrauen, werden es nicht zu büßen haben.