1 Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa,

2 veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.

4 Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. Sela.

5 Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.

6 Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä.

7 Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. Sela.

8 Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.

9 Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.

10 Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.

11 Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.

12 Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.

13 Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,

14 joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui.

15 Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. Sela.

16 Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.

17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni.

18 Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.

19 Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.

20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.

1 Dem Vorsänger. Ein Psalmlied. Jauchzet Gott, alle Welt!

2 Singet Ehre seinem Namen, machet herrlich sein Lob!

3 Sprechet zu Gott: Wie wunderbar sind deine Werke! Ob der Größe deiner Macht schmeicheln dir deine Feinde.

4 Alle Welt bete dich an und lobsinge dir, lobsinge deinem Namen! (Pause.)

5 Kommt her und schauet die Werke Gottes, dessen Tun an den Menschenkindern so wunderbar ist!

6 Er verwandelte das Meer in trockenes Land, durch den Strom gingen sie zu Fuß; daselbst freuten wir uns seiner.

7 Er herrscht durch seine Kraft ewiglich; seine Augen beobachten die Völker; die Widerspenstigen werden nicht aufkommen gegen ihn. (Pause.)

8 Preiset, ihr Nationen, unsern Gott, Lasset laut sein Lob erschallen,

9 der unsre Seelen ins Leben rief und unsre Füße nicht wanken ließ!

10 Denn du hast uns geprüft, o Gott, und uns geläutert, wie man Silber läutert;

11 du hast uns ins Gefängnis wandern lassen, hast unsern Lenden eine schwere Last auferlegt;

12 du hast Menschen über unser Haupt fahren lassen; wir sind in Feuer und Wasser gekommen; aber du hast uns herausgeführt in die Freiheit.

13 Darum will ich mit Brandopfern in dein Haus kommen und dir meine Gelübde bezahlen,

14 welche sich meinen Lippen entrungen haben und die mein Mund geredet hat, als mir bange war.

15 Fette Brandopfer will ich dir darbringen samt dem Rauch von Widdern; Rinder samt Böcken will ich zurichten. (Pause.)

16 Kommt her, höret zu, alle, die ihr Gott fürchtet; ich will erzählen, was er an meiner Seele getan hat!

17 Zu ihm rief ich mit meinem Munde, und Lobpreis war auf meiner Zunge.

18 Hätte ich Unrecht vorgehabt in meinem Herzen, so hätte der Herr nicht erhört;

19 aber wahrlich, Gott hat erhört, er hat auf die Stimme meines Flehens geachtet.

20 Gelobt sei Gott, der mein Gebet nicht abgewiesen und seine Gnade nicht von mir gewendet hat!