1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. (H81:2) Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.

2 (H81:3) Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.

3 (H81:4) Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.

4 (H81:5) Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.

5 (H81:6) Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:

9 (H81:10) Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.

10 (H81:11) Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.

11 (H81:12) Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.

12 (H81:13) Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.

13 (H81:14) Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,

14 (H81:15) niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.

15 (H81:16) Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.

1 Dem Vorsänger. Auf der Gittit. Von Asaph.

2 Jubelt Gott, der unsre Stärke ist, jauchzet dem Gott Jakobs!

3 Stimmt ein Lied an und nehmt die Pauke zur Hand, die liebliche Harfe mit dem Psalter!

4 Blaset am Neumond die Posaune, am Vollmond, unserm festlichen Tag!

5 Denn das ist Israels Pflicht; der Gott Jakobs hat ein Anrecht darauf.

6 Er verordnete es zum Zeugnis in Joseph, als er auszog wider Ägypten.

7 Eine Sprache, die ich nicht kannte, hörte ich: »Ich habe die Last von seiner Schulter genommen, seine Hände sind des Tragkorbes los geworden.

8 Da du mich anriefst in der Not, errettete ich dich; ich antwortete dir mit geheimnisvoller Donnerstimme und prüfte dich am Haderwasser. (Pause.)

9 Höre, mein Volk, ich will dich ermahnen; Israel, wenn du mir doch Gehör schenken wolltest!

10 Kein fremder Gott soll unter dir sein, und einen unbekannten Gott bete nicht an!

11 Ich bin der HERR, dein Gott, der dich aus Ägyptenland heraufgeführt hat. Tue deinen Mund weit auf, so will ich ihn füllen!

12 Aber mein Volk hat meiner Stimme nicht gehorcht, und Israel wollte nichts von mir.

13 Da überließ ich sie der Verstocktheit ihres Herzens, daß sie wandelten nach ihrem eigenen Rat.

14 Wollte mein Volk mir gehorchen und Israel in meinen Wegen wandeln,

15 wie leicht könnte ich ihre Feinde demütigen und meine Hand gegen ihre Widersacher wenden!

16 Die den HERRN hassen, müßten ihm schmeicheln; ihre Zeit aber würde ewiglich währen!

17 Und er würde sie mit dem besten Weizen speisen und mit Honig aus dem Felsen sättigen!«