1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:

3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!

4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.

6 Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.

7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.

8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.

12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.

13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.

14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.

15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.

16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.

17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.

18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.

20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.

24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.

26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;

27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.

29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.

30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?

33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,

34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.

36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.

37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.

38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.

39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.

40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.

41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.

42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.

43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.

44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.

46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.

47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,

48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;

49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;

1 Davi dirigiu ao Senhor as palavras do cântico que segue, no dia em que o Senhor o livrou da mão de todos os seus inimigos e da mão de Saul.

2 O Senhor é o meu rochedo, minha fortaleza e meu libertador,

3 meu Deus é a minha rocha onde encontro o meu refúgio, meu escudo e força de minha salvação, minha cidadela e meu refúgio. Meu salvador, que me salvais da violência.

4 Invoco o Senhor digno de todo louvor, e fico livre dos meus inimigos.

5 Circundavam-me os vagalhões da morte, torrentes devastadoras me atemorizavam,

6 enlaçavam-se as cadeias da habitação dos mortos, a própria morte me prendia em suas redes.

7 Na minha angústia, invoquei ao Senhor, gritei para meu Deus: do seu templo ele ouviu a minha voz, e o meu clamor chegou aos seus ouvidos.

8 A terra vacilou e tremeu, os fundamentos dos céus fremiram, abalaram-se, porque Deus se abrasou em cólera:

9 suas narinas exalavam fumaça, sua boca, fogo devorador, brasas incandescentes.

10 Ele inclinou os céus e desceu, calcando aos pés escuras nuvens,

11 cavalgou sobre um querubim e voou, planando nas asas do vento.

12 Envolveu-se nas trevas como numa tenda, nas águas tenebrosas, densas nuvens.

13 Do esplendor de sua presença flamejaram centelhas de fogo,

14 dos céus trovejou o Senhor, o Altíssimo fez ressoar a sua. voz,

15 lançou setas e dispersou os inimigos, fulminou relâmpagos e os desbaratou.

16 E apareceu descoberto o leito do mar, os fundamentos da terra, ante a voz ameaçadora do Senhor, ante o furacão de sua cólera.

17 Do alto estendeu a sua mão e me pegou, e retirou-me das águas profundas,

18 livrou-me de inimigo poderoso, dos meus adversários, mais fortes do que eu.

19 Investiram contra mim no dia do meu infortúnio, mas o Senhor foi o meu arrimo,

20 pôs-me a salvo e livrou-me, porque me ama.

21 O Senhor me tratou segundo a minha inocência, retribuiu-me segundo a pureza de minhas mãos,

22 porque guardei os caminhos do Senhor e não pequei separando-me do meu Deus;

23 Tenho diante dos olhos todos os seus preceitos e não me desvio de suas leis.

24 Ando irrepreensivelmente diante dele, guardando-me do meu pecado.

25 O Senhor retribuiu-me segundo a minha justiça, segundo a minha pureza diante dos seus olhos.

26 Com quem é bondoso vos mostrais bondoso, com homem íntegro vos mostrais íntegro,

27 puro, com quem é puro; prudente, com quem é astuto.

28 Aos humildes salvais; os semblantes soberbos humilhais.

29 Senhor, sois meu farol; é o Senhor quem dissipa as minhas trevas.

30 Convosco afrontarei batalhões; com meu Deus escalarei muralhas.

31 Os caminhos de Deus são perfeitos; a palavra do Senhor é pura. Ele é o escudo de todos os que nele se refugiam.

32 Pois, quem é Deus senão o Senhor? Quem é o rochedo, senão o nosso Deus?

33 É Deus quem me cinge de coragem e aplana o meu caminho.

34 Torna os meus pés velozes como os das gazelas e me instala nas alturas.

35 Adestra minhas mãos para o combate e meus braços para o tiro de arco.

36 Vós me dais o escudo que me salva, e vossa bondade me engrandece.

37 Alargais o caminho a meus passos para meus pés não resvalarem.

38 Dou caça aos inimigos e os extermino. E não volto sem que os tenha aniquilado.

39 De tal sorte os aniquilo e despedaço, que não mais se levantam: eles ficam caídos a meus pés.

40 Vós me cingis de coragem para a luta e ante mim dobrais os meus adversários.

41 Afugentais da minha presença os meus inimigos. E reduzo ao silêncio os que me aborrecem.

42 Gritam por socorro, mas não há quem os salve, clamam ao Senhor, mas não responde...

43 Eu os trituro como ao pó da terra. E os esmago aos pés como ao barro das estradas.

44 Vós me livrais das revoltas do meu povo e me guardais à frente das nações. Povos que eu desconhecia se tornaram meus servos.

45 Gente estranha me serve abnegadamente e obedecem-me à primeira intimação.

46 Gente estranha desfalece e sai tremendo de seus esconderijos.

47 Viva o Senhor e bendito seja o meu rochedo! Exaltado seja Deus, rocha que me salva!

48 Deus, que me proporciona a vingança e avassala nações a meus pés.

49 Sois vós quem me libertais dos meus inimigos, e me exaltais acima dos meus adversários, e me salvais do homem violento.

50 Por isso vos louvarei, ó Senhor, entre as nações e celebrarei o vosso nome.

51 Ele prepara grandes vitórias a seu rei e faz misericórdia a seu ungido. A Davi e a sua descendência para sempre.