1 Job vastasi ja sanoi:
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
1 Jó respondeu então nestes termos:
2 Já ouvi muitas vezes discursos semelhantes, sois todos uns consoladores importunos.
3 Quando terão fim essas palavras atiradas ao ar? Que é que te excitava a falar?
4 Eu também podia falar como vós, se estivésseis em meu lugar. Arranjaria discursos a vosso respeito, e sacudiria a cabeça acerca de vós;
5 eu vos encorajaria verbalmente, e moveria os meus lábios sem nenhuma avareza.
6 Se falo, nem por isso se aplaca a minha dor; se calo, estará ela consolada?
7 Mas Deus me extenuou; estou aniquilado; toda a sua tropa me pegou.
8 Minha magreza tornou-se testemunho contra mim, ela depõe contra mim.
9 Sua cólera me fere e me persegue, ele range os dentes contra mim. Meus inimigos dardejam os olhos sobre mim.
10 Abrem a boca para me devorar; batem-me na face para me ultrajar, rebelam-se todos contra mim.
11 Deus me entrega aos perversos, joga-me nas mãos dos malvados.
12 Eu estava em paz, ele ma tirou, segurou-me pela nuca e me pôs em pedaços. Tomou-me como alvo.
13 Suas setas voam em volta de mim. Ele rasga meus rins sem piedade, espalha meu fel por terra.
14 Abre em mim brecha sobre brecha, ataca-me como um guerreiro.
15 Cosi um saco sobre minha pele, rolei minha fronte no pó.
16 Meu rosto está vermelho de lágrimas, a sombra da morte estende-se sobre minhas pálpebras.
17 Entretanto, não há violência em minhas mãos e minha oração é pura.
18 Ó terra, não cubras o meu sangue, e que seu grito não seja sufocado pela tumba.
19 Tenho desde já uma testemunha no céu, um defensor na alturas.
20 Minha oração subiu até Deus, meus olhos choram diante dele.
21 Que ele mesmo julgue entre o homem e Deus, entre o homem e seu semelhante!
22 Pois meus anos contados se esgotam, entro numa vereda por onde não passarei de novo.