1 Job vastasi ja sanoi:
3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!
4 Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.
5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.
6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.
7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.
8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;
9 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.
10 Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.
11 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.
12 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.
13 Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
14 Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.
15 Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.
16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.
1 Jó tomou a palavra nestes termos:
2 Sim, hoje minha queixa é uma revolta; sua mão pesa sobre meus suspiros.
3 Ah! se pudesse encontrá-lo, e chegar até seu trono!
4 Exporia diante dele minha causa, encheria minha boca de argumentos,
5 saberia o que ele iria responder-me, e veria o que ele teria para me dizer.
6 Oporia ele contra mim a sua onipotência? Bastaria que lançasse os olhos em mim;
7 seria então um justo a discutir com ele, e eu iria embora definitivamente absolvido pelo meu juiz.
8 Mas se eu for ao oriente, lá ele não está; ao ocidente, não o encontrarei;
9 se o procuro ao norte, não o vejo; se me volto para o sul, não o descubro.
10 Mas ele conhece o meu caminho; e se me põe à prova, dela sairei puro como o ouro.
11 Meu pé seguiu os seus traços, guardei o seu caminho sem me desviar.
12 Não me afastei dos preceitos de seus lábios, guardei no meu íntimo as palavras de sua boca.
13 Mas ele decidiu alguma coisa; quem o fará voltar atrás? Ele faz o que bem lhe agrada.
14 Realizará seu desígnio a meu respeito, e tem muitos projetos iguais a este.
15 Eis por que sua presença me atemoriza: basta o seu pensamento para me fazer tremer.
16 Deus fundiu o meu coração, o Todo-poderoso me enche de terror.
17 Sucumbo diante das trevas, as trevas cobriram-me o rosto.