1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
3 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
4 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
5 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
6 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
7 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
8 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
9 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
10 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
11 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
12 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
13 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
14 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
25 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
26 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
27 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
28 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
29 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
30 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
32 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
1 Depois Eliú prosseguiu nestes termos:
2 Espera um pouco e te instruirei, tenho ainda palavras em defesa de Deus;
3 irei buscar longe a minha ciência, e justificarei meu Criador.
4 Minhas palavras não são certamente mentirosas, estás tratando com um homem de ciência sólida.
5 Deus é poderoso, mas não é arrogante, é poderoso por sua ciência:
6 não deixa viver o mau, faz justiça aos aflitos,
7 não afasta os olhos dos justos; e os faz assentar com os reis no trono, numa glória eterna.
8 Se vierem a cair presos, ou se forem atados com os laços da infelicidade,
9 ele lhes faz reconhecer as suas obras, e as faltas que cometeram por orgulho;
10 e abre-lhes os ouvidos para corrigi-los, e diz-lhes que renunciem à iniqüidade.
11 Se escutam e obedecem, terminam seus dias na felicidade, e seus anos na delícia;
12 se não, morrem de um golpe, expiram por falta de sabedoria.
13 Os corações ímpios são entregues à cólera; não clamam a Deus quando ele os aprisiona,
14 morrem em plena mocidade, a vida deles passa como a dos efeminados.
15 Mas Deus salvará o pobre pela sua miséria, e o instrui pelo sofrimento.
16 A ti também retirará das fauces da angústia, numa larga liberdade, e no repouso de uma mesa bem guarnecida.
17 E tu te comportas como um malvado, com o risco de incorrer em sentença e penalidade.
18 Toma cuidado para que a cólera não te inflija um castigo, e que o tamanho do resgate não te perca.
19 Levará ele em conta teu grito na aflição, e todos os esforços do vigor?
20 Não suspires pela noite, para que os povos voltem para seus lugares.
21 Guarda-te de declinar para a iniqüidade, e de preferir a injustiça ao sofrimento.
22 Vê, Deus é sublime em seu poder. Que senhor lhe é comparável?
23 Quem lhe fixou seu caminho? Quem pode dizer-lhe: Fizeste mal?
24 Antes pensa em glorificar sua obra, que os humanos celebram em seus cantos.
25 Todos os homens a contemplam; o mortal a considera de longe.
26 Deus é grande demais para que o possamos conhecer; o número de seus anos é incalculável.
27 Atrai as gotinhas de água para transformá-las em chuva no nevoeiro,
28 as nuvens as espalham, e as destilam sobre a multidão dos homens.
29 Quem pode compreender como se estendem as nuvens, e o estrépito de sua tenda?
30 Espalha em volta dele a sua luz, e cobre os cimos das montanhas.
31 É por esse meio que nutre os povos, e fornece-lhes abundância de alimentos.
32 Nas suas mãos estende o raio, fixa-lhe o alvo a atingir;
33 seu estrondo o anuncia, o rebanho também anuncia aquele que se aproxima.