1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
1 Eu sou o homem que conheceu a dor, sob a vara de seu furor.
2 Conduziu-me e me fez caminhar nas trevas e não na claridade.
3 Ele não cessa de voltar a mão todos os dias contra mim.
4 Consumiu minha carne e minha pele, partiu meus ossos.
5 Em torno de mim acumulou veneno e dor.
6 Fez-me morar nas trevas como os mortos do tempo antigo.
7 Cercou-me com muralhas sem saída, carregou-me de pesados grilhões.
8 Não obstante meus gritos e apelos sufocou a minha prece!
9 Fechou-me a vereda com pedras e obstruiu o meu caminho.
10 Foi ele para mim qual urso de emboscada, qual leão traiçoeiro.
11 Desviou-me para me dilacerar, deixando-me no abandono.
12 Retesou o arco e me tomou para alvo de suas setas.
13 Cravou em meus rins as flechas de sua aljava.
14 Tornei-me escárnio do meu povo, objeto constante de suas canções.
15 Saturou-me de amarguras, saciou-me de absinto.
16 Quebrou-me os dentes com cascalhos, mergulhou-me em cinzas.
17 A paz foi roubada de minha alma, nem sei mais o que é felicidade.
18 E eu penso: perdi minha força e minha esperança no Senhor.
19 A lembrança de meus tormentos e minhas misérias é para mim absinto e veneno.
20 A pensar nisso sem cessar, minha alma desfalece dentro de mim.
21 Eis, porém, o que vou tomar a peito para recuperar a esperança.
22 É graças ao Senhor que não fomos aniquilados, porque não se esgotou sua piedade.
23 Cada manhã ele se manifesta e grande é sua fidelidade.
24 Disse-me a alma: o Senhor é minha partilha, e assim nele confio.
25 O Senhor é bom para quem nele confia, para a alma que o procura.
26 Bom é esperar em silêncio o socorro do Senhor.
27 É bom para o homem carregar seu jugo na mocidade.
28 Permaneça só e em silêncio, quando Deus lho determinar!
29 Leve sua boca ao pó; haverá, talvez, esperança?
30 Estenda a face a quem o fere, e se farte de opróbrios!
31 Porque o Senhor não repele para sempre.
32 Após haver afligido, ele tem piedade, porque é grande sua misericórdia.
33 Não lhe alegra o coração humilhar e afligir os homens.
34 Calcar aos pés todos os cativos da terra;
35 violar o direito de um homem à face do Altíssimo;
36 lesar os direitos de outros... Não vê tudo isso o Senhor?
37 De quem se executa a ordem, sem que Deus a ordene?
38 Não é da boca do Altíssimo que procedem males e bens?
39 De que pode o homem em vida queixar-se? Que cada um se queixe de seus pecados.
40 Examinemos, escrutemos o nosso proceder, e voltemos para o Senhor.
41 Elevemos os corações, tanto quanto as mãos, para Deus lá nos céus.
42 Pecamos, recalcitramos, e não nos perdoastes.
43 Cobristes-vos de cólera para nos perseguir. Matastes sem piedade.
44 Numa nuvem vos envolvestes para impedir que a prece a atravessasse.
45 E de nós fizestes raspas, refugo das nações.
46 Contra nós abrem a boca todos os nossos inimigos.
47 Fosso e terror - é o nosso quinhão, com ruínas e desolação.
48 Rios de lágrimas correm-me dos olhos, por causa da ruína da filha de meu povo.
49 Não cessam meus olhos de chorar, porque não cessa {a desgraça},
50 até que do alto dos céus o Senhor desça seu olhar.
51 Minha alma se amargura, ao ver todas as filhas da minha cidade.
52 Caçaram-me como a um pardal os que, sem razão, me odeiam.
53 Quiseram precipitar-me no fosso rolando uma pedra sobre mim.
54 Acima de mim subiam as águas: Estou perdido!, exclamei.
55 Invoquei, Senhor, o vosso nome do profundo fosso.
56 Ouvistes-me gritar: Não aparteis do meu chamado o vosso ouvido.
57 E vós viestes no dia em que vos invoquei e dissestes: Não tenhas medo!
58 Defendestes, Senhor, a minha causa, e minha vida resgatastes.
59 Vistes, Senhor, o mal que me fizeram: fazei-me justiça.
60 Vós vedes seus projetos vingativos e suas tramas contra mim.
61 Senhor, ouvistes suas injúrias e todos os seus conluios contra mim;
62 As palavras de meus inimigos e o que sem cessar estão tramando contra mim.
63 Observai-os: sentados ou de pé, fazem de mim objeto de suas canções.
64 Dai-lhes, Senhor, a paga, o que merece o seu proceder.
65 Cegai-lhes o coração; feri-os com a vossa maldição;
66 persegui-os com vossa cólera, e exterminai-os do nosso universo, Senhor!