1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
2 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
11 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
12 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
14 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
15 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
16 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
19 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
21 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
1 Lembrai-vos, Senhor, do que nos aconteceu. Olhai, considerai nossa humilhação.
2 Nossa herança passou a mãos estranhas, e nossas casas foram entregues a desconhecidos.
3 Órfãos, fomos privados de nossos pais, e nossas mães são como viúvas.
4 Somente a preço de dinheiro nos é dado beber; a nossa lenha, devemos pagá-la.
5 Carregando o jugo ao pescoço, somo perseguidos, extenuamo-nos, não há trégua para nós!
6 Estendemos a mão ao Egito e à Assíria para obtermos o pão para comer.
7 Pecaram nossos pais, e já não existem, e sobre nós caíram os castigos de suas iniqüidades.
8 Um povo de escravos domina sobre nós. Ninguém nos arrebata de suas mãos.
9 Se comemos o pão, é com perigo de nossa vida, por causa da espada que ataca no deserto.
10 Nossa pele esbraseou-se como ao forno, sob os ardores da fome.
11 Foram violadas as mulheres de Sião e as jovens nas cidades de Judá;
12 chefes foram executados pelas mãos {dos inimigos} que nenhum respeito tiveram pelos anciãos.
13 Jovens tiveram que girar a mó, e adolescentes vergaram sob o peso dos fardos de lenha.
14 Não se assentam mais às portas os anciãos, deixaram os jovens de dedilhar as cordas da lira.
15 Fugiu-nos a alegria dos corações; nossas danças se converteram em luto.
16 Caiu-nos da cabeça a coroa; desgraçados de nós, porque pecamos.
17 Amargurou-se-nos o coração, e nossos olhos toldaram-se {de lágrimas},
18 porque o monte Sião foi assolado, e nele andam à solta os chacais.
19 Vós, porém, Senhor, sois eterno, e vosso trono subsistirá através dos tempos.
20 Por que persistir em esquecer-nos? Por que abandonar-nos para sempre?
21 Reconduzi-nos a vós, Senhor; e voltaremos. Fazei-nos reviver os dias de outrora.
22 A menos que nos tenhais abandonado, e que contra nós demasiadamente vos tenhais irritado.