1 Jumalattomat pakenevat, vaikka ei kenkään aja takaa, mutta vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori jalopeura.
2 Rikkomisensa tähden maa saa ruhtinaita paljon, mutta yhden ymmärtäväisen miehen taidolla järjestys kauan pysyy.
3 Köyhä mies, joka vaivaisia sortaa, on kuin sade, joka lyö lakoon eikä anna leipää.
4 Lain hylkijät kehuvat jumalattomia, mutta lain noudattajat kauhistuvat heitä.
5 Pahat ihmiset eivät ymmärrä, mikä oikein on, mutta Herraa etsiväiset ymmärtävät kaiken.
6 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin kahdella tiellä mutkitteleva rikas.
7 Joka laista ottaa vaarin, on ymmärtäväinen poika; mutta irstailijain seuratoveri saattaa isänsä häpeään.
8 Joka kartuttaa varojaan korolla ja voitolla, kokoaa niitä sille, joka vaivaisia armahtaa.
9 Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus.
10 Joka eksyttää oikeamielisiä pahalle tielle, se lankeaa omaan kuoppaansa; mutta nuhteettomat perivät onnen.
11 Rikas mies on omissa silmissään viisas, mutta ymmärtäväinen köyhä ottaa hänestä selvän.
12 Kun vanhurskaat riemuitsevat, on ihanuus suuri; mutta kun jumalattomat nousevat, saa ihmisiä hakea.
13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
14 Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.
15 Kuin muriseva leijona ja ahnas karhu on kurjan kansan jumalaton hallitsija.
16 Vähätaitoinen ruhtinas runsaasti kiskoo, mutta väärän voiton vihaaja saa elää kauan.
17 Ihmisen, jota verivelka painaa, on pakoiltava hamaan hautaan asti; älköön häntä suojeltako.
18 Nuhteettomasti vaeltavainen saa avun, mutta kahdella tiellä mutkittelija kerralla kaatuu.
19 Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija saa köyhyyttä kyllin.
20 Luotettava mies saa runsaan siunauksen, mutta jolla on kiihko rikastua, se ei rankaisematta jää.
21 Ei ole hyvä henkilöön katsoa, mutta leipäpalankin tähden rikkomus tehdään.
22 Pahansuova haluaa kiihkeästi varallisuutta eikä tiedä, että hänet tapaa puute.
23 Joka toista nuhtelee, niinkuin minä neuvon, saa suosiota enemmän kuin se, joka kielellänsä liehakoitsee.
25 Tavaranahne nostaa riidan, mutta Herraan luottavainen tulee ravituksi.
26 Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä, mutta viisaudessa vaeltava pelastuu.
27 Joka köyhälle antaa, se ei puutteeseen joudu; mutta joka silmänsä häneltä sulkee, saa kirouksia paljon.
28 Kun jumalattomat nousevat, piileksivät ihmiset; mutta kun he hukkuvat, niin hurskaat enentyvät.
1 O ímpio foge sem que ninguém o persiga, mas o justo sente-se seguro como um leão.
2 Por causa do pecado de um país, multiplicam-se os chefes, mas sob um homem sábio e sensato {a ordem} perdura.
3 Um pobre que oprime miseráveis é qual chuva torrencial, causa de fome.
4 Quem abandona a instrução, louva o ímpio; quem a observa, faz-lhe guerra.
5 Os homens maus não compreendem o que é justo; os que buscam o Senhor tudo entendem.
6 Mais vale um pobre que caminha na integridade do que um rico em caminhos tortuosos.
7 Um filho inteligente segue a instrução; quem convive com os devassos, torna-se a vergonha de seu pai.
8 Quem aumenta sua fortuna por usuras e logro, ajunta para o que tem piedade dos pequenos.
9 Aquele que afasta o ouvido para não ouvir a instrução, até em sua oração é um objeto de horror.
10 Quem seduz os homens corretos para um mau caminho, cairá no fosso que ele mesmo cavou e para os íntegros caberá a herança da felicidade.
11 O rico julga-se sábio, mas o pobre inteligente penetra-o a fundo.
12 Quando os justos triunfam, há muita alegria; quando os ímpios se erguem, cada qual se esconde.
13 Quem dissimula suas faltas, não há de prosperar; quem as confessa e as detesta, obtém misericórdia.
14 Feliz daquele que vive em temor contínuo; mas o que endurece seu coração, cairá na desgraça.
15 Leão rugidor, urso esfaimado: tal é o ímpio que domina sobre um povo pobre.
16 Um príncipe, destituído de senso, é rico em extorsões, mas o que odeia o lucro viverá longos dias.
17 O homem sobre o qual pesa o sangue de outro fugirá até o fosso: não o retenhas.
18 O que caminha na integridade, será salvo; quem seguir por caminhos tortuosos cairá no fosso.
19 O que cultiva seu solo, terá pão à vontade; o que corre atrás das vaidades fartar-se-á de miséria.
20 O homem leal será cumulado de bênçãos; o que, porém, tem pressa de se enriquecer, não ficará impune.
21 Não é bom mostrar-se parcial: há quem cometa este pecado por um pedaço de pão.
22 O homem invejoso precipita-se atrás da fortuna: não sabe que vai cair sobre ele a indigência.
23 Quem corrige alguém, encontra no fim mais gratidão do que lisonjas.
24 Quem furta de seu pai ou de sua mãe, dizendo: Isto não é pecado!, é colega do bandoleiro.
25 O homem cobiçoso provoca contendas, mas o que se fia no Senhor, será saciado.
26 O que se fia em seu próprio coração, é um tolo; quem caminha com sabedoria, escapará do perigo.
27 O que dá ao pobre, não padecerá penúria, mas quem fecha os olhos ficará cheio de maldições.
28 Quando se erguem os ímpios, cada qual se oculta; quando eles perecem, multiplicam-se os justos.