1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. (H21:2) Herra, sinun voimastasi kuningas iloitsee; kuinka suuresti hän riemuitseekaan sinun avustasi!

2 (H21:3) Mitä hänen sydämensä halasi, sen sinä hänelle annoit, et kieltänyt, mitä hänen huulensa anoivat. Sela.

3 (H21:4) Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun.

4 (H21:5) Hän anoi sinulta elämää, sen sinä hänelle annoit: iän pitkän, ainaisen, iankaikkisen.

5 (H21:6) Suuri on hänen kunniansa, kun sinä häntä autoit; sinä peität hänet loistolla ja kirkkaudella.

6 (H21:7) Sillä sinä asetat hänet suureksi siunaukseksi ikuisiin aikoihin asti; sinä ilahutat häntä riemulla kasvojesi edessä.

7 (H21:8) Sillä kuningas luottaa Herraan, ja Korkeimman armo tekee hänet horjumattomaksi.

8 (H21:9) Sinun kätesi saavuttaa kaikki sinun vihollisesi, sinun oikea kätesi saavuttaa sinun vihamiehesi.

9 (H21:10) Sinä panet heidät hehkumaan kuin pätsin, kun sinä kasvosi näytät; Herra nielee heidät vihassansa, tuli kuluttaa heidät.

10 (H21:11) Sinä hävität maan päältä heidän hedelmänsä ja heidän jälkeläisensä ihmislasten keskuudesta.

11 (H21:12) Vaikka he hankkivat pahaa sinua vastaan, miettivät juonia, eivät he mitään voi;

12 (H21:13) sillä sinä ajat heidät pakoon, tähtäät heitä kasvoihin jousesi jänteellä.

13 (H21:14) Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja veisaten me ylistämme sinun väkevyyttäsi.

1 Ao mestre de canto. Salmo de Davi. Senhor, alegra-se o rei com o vosso poder, e muito exulta com o vosso auxílio!

2 Realizastes os anseios de seu coração, não rejeitastes a prece de seus lábios.

3 Com preciosas bênçãos fostes-lhe ao encontro, pusestes-lhe na cabeça coroa de puríssimo ouro.

4 Ele vos pediu a vida, vós lha concedestes, uma vida cujos dias serão eternos.

5 Grande é a sua glória, devida à vossa proteção; vós o cobristes de majestade e esplendor.

6 Sim, fizestes dele o objeto de vossas eternas bênçãos, de alegria o cobristes com a vossa presença,

7 pois o rei confiou no Senhor. Graças ao Altíssimo não será abalado.

8 Que tua mão, ó rei, apanhe teus inimigos, que tua mão atinja os que te odeiam.

9 Tu os tornarás como fornalha ardente, quando apareceres diante deles. Que o Senhor em sua cólera os consuma, e que o fogo os devore.

10 Faze desaparecer da terra a posteridade deles e a sua descendência dentre os filhos dos homens.

11 Se intentarem fazer-te mal, tramando algum plano, não o conseguirão,

12 porque os porás em fuga, dirigindo teu arco contra a face deles.

13 Erguei-vos, Senhor, em vossa potência! Cantaremos e celebraremos o vosso poder.