1 Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.
2 Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
3 Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
6 Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. Sela.
8 En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
9 En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.
10 Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
11 Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
12 Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
13 Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?
14 Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
17 Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
18 Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.
19 Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
20 Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
21 Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
22 Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
1 Salmo de Asaf. Falou o Senhor Deus e convocou toda a terra, desde o levante até o poente.
2 Do alto de Sião, ideal de beleza, Deus refulgiu:
3 nosso Deus vem vindo e não se calará. Um fogo abrasador o precede; ao seu redor, furiosa tempestade.
4 Do alto ele convoca os céus e a terra para julgar seu povo:
5 Reuni os meus fiéis, que selaram comigo aliança pelo sacrifício.
6 E os céus proclamam sua justiça, porque é o próprio Deus quem vai julgar.
7 Escutai, ó meu povo, que eu vou falar: Israel, vou testemunhar contra ti. Deus, o teu Deus, sou eu.
8 Não te repreendo pelos teus sacrifícios, pois teus holocaustos estão sempre diante de mim.
9 Não preciso do novilho do teu estábulo, nem dos cabritos de teus apriscos,
10 pois minhas são todas as feras das matas; há milhares de animais nos meus montes.
11 Conheço todos os pássaros do céu, e tudo o que se move nos campos.
12 Se tivesse fome, não precisava dizer-te, porque minha é a terra e tudo o que ela contém.
13 Porventura preciso comer carne de touros, ou beber sangue de cabrito?...
14 Oferece, antes, a Deus um sacrifício de louvor e cumpre teus votos para com o Altíssimo.
15 Invoca-me nos dias de tribulação, e eu te livrarei e me darás glória.
16 Ao pecador, porém, Deus diz: Por que recitas os meus mandamentos, e tens na boca as palavras da minha aliança?
17 Tu que aborreces meus ensinamentos e rejeitas minhas palavras?
18 Se vês um ladrão, te ajuntas a ele, e com adúlteros te associas.
19 Dás plena licença à tua boca para o mal e tua língua trama fraudes.
20 Tu te assentas para falar contra teu irmão, cobres de calúnias o filho de tua própria mãe.
21 Eis o que fazes, e eu hei de me calar? Pensas que eu sou igual a ti? Não, mas vou te repreender e te lançar em rosto os teus pecados.
22 Compreendei bem isto, vós que vos esqueceis de Deus: não suceda que eu vos arrebate e não haja quem vos salve.
23 Honra-me quem oferece um sacrifício de louvor; ao que procede retamente, a este eu mostrarei a salvação de Deus.