1 Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
3 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
4 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
5 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
7 Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
8 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
9 Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
10 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
12 Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
14 minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
16 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
17 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
18 Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
19 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
20 Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
24 Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
1 Salmo de Asaf. Oh, como Deus é bom para os corações retos, e o Senhor para com aqueles que têm o coração puro!
2 Contudo, meus pés iam resvalar, por pouco não escorreguei,
3 porque me indignava contra os ímpios, vendo o bem-estar dos maus:
4 não existe sofrimento para eles, seus corpos são robustos e sadios.
5 Dos sofrimentos dos mortais não participam, não são atormentados como os outros homens.
6 Eles se adornam com um colar de orgulho, e se cobrem com um manto de arrogância.
7 Da gordura que os incha sai a iniqüidade, e transborda a temeridade.
8 Zombam e falam com malícia, discursam, altivamente, em tom ameaçador.
9 Com seus propósitos afrontam o céu e suas línguas ferem toda a terra.
10 Por isso se volta para eles o meu povo, e bebe com avidez das suas águas.
11 E dizem então: Porventura Deus o sabe? Tem o Altíssimo conhecimento disto?
12 Assim são os pecadores que, tranqüilamente, aumentam suas riquezas.
13 Então foi em vão que conservei o coração puro e na inocência lavei as minhas mãos?
14 Pois tenho sofrido muito e sido castigado cada dia.
15 Se eu pensasse: Também vou falar como eles, seria infiel à raça de vossos filhos.
16 Reflito para compreender este problema, mui penosa me pareceu esta tarefa,
17 até o momento em que entrei no vosso santuário e em que me dei conta da sorte que os espera.
18 Sim, vós os colocais num terreno escorregadio, à ruína vós os conduzis.
19 Eis que subitamente se arruinaram, sumiram, destruídos por catástrofe medonha.
20 Como de um sonho ao se despertar, Senhor, levantando-vos, desprezais a sombra deles.
21 Quando eu me exasperava e se me atormentava o coração,
22 eu ignorava, não entendia, como um animal qualquer.
23 Mas estarei sempre convosco, porque vós me tomastes pela mão.
24 Vossos desígnios me conduzirão, e, por fim, na glória me acolhereis.
25 Afora vós, o que há para mim no céu? Se vos possuo, nada mais me atrai na terra.
26 Meu coração e minha carne podem já desfalecer, a rocha de meu coração e minha herança eterna é Deus.
27 Sim, perecem aqueles que de vós se apartam, destruís os que procuram satisfação fora de vós.
28 Mas, para mim, a felicidade é me aproximar de Deus, é pôr minha confiança no Senhor Deus, a fim de narrar as vossas maravilhas diante das portas da filha de Sião.