1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. (H81:2) Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.

2 (H81:3) Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.

3 (H81:4) Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.

4 (H81:5) Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.

5 (H81:6) Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:

9 (H81:10) Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.

10 (H81:11) Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.

11 (H81:12) Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.

12 (H81:13) Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.

13 (H81:14) Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,

14 (H81:15) niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.

15 (H81:16) Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.

1 Ao mestre de canto. Com a Gitiena. Salmo de Asaf. Exultai em Deus, nosso protetor, aclamai o Deus de Jacó.

2 Tocai o saltério, vibrai os tímbales, tangei a melodiosa harpa e a lira.

3 Ressoai a trombeta na lua nova, na lua cheia, dia de grande festa,

4 porque é uma instituição para Israel, um preceito do Deus de Jacó;

5 uma lei que foi imposta a José, quando ele entrou em luta com o Egito. Eis que ouviu uma língua desconhecida:

6 Aliviei os seus ombros de fardos, já não carregam cestos as suas mãos,

7 na tribulação gritaste para mim e te livrei; da nuvem que troveja eu respondi, junto às águas de Meribá eu te provei.

8 Escuta, ó povo, a minha advertência: Possas tu me ouvir, ó Israel!

9 Não haja em teu meio um deus estranho; nem adores jamais o deus de outro povo.

10 Sou eu, o Senhor, teu Deus, eu que te retirei do Egito; basta abrires a boca e te satisfarei.

11 No entanto, meu povo não ouviu a minha voz, Israel não me quis obedecer.

12 Por isso, os abandonei à dureza de seus corações. Deixei-os que seguissem seus caprichos.

13 Oh, se meu povo me tivesse ouvido, se Israel andasse em meus caminhos!

14 Eu teria logo derrotado seus inimigos, e desceria minha mão contra seus adversários.

15 Os inimigos do Senhor lhes renderiam homenagens, estaria assegurado, para sempre, o destino do meu povo.

16 Eu o teria alimentado com a flor do trigo, e com o mel do rochedo o fartaria.