2 Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle.

3 Sillä minä julistan Herran nimeä; antakaa kunnia meidän Jumalallemme.

4 Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.

5 Heidän menonsa oli paha häntä kohtaan, he eivät olleet hänen lapsiansa, vaan häpeäpilkku-tuo nurja ja kiero sukupolvi!

6 Niinkö sinä maksat Herralle, sinä houkka ja tyhmä kansa? Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi? Hän sinut teki ja valmisti.

7 Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia. Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa, vanhimmiltasi, niin he sen sinulle sanovat.

8 Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.

9 Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa.

10 Erämaasta hän löysi hänet, autiosta, ulvovasta korvesta; hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa, varjeli häntä kuin silmäteräänsä.

11 Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa.

12 Herra yksin johdatti häntä, eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa.

13 Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli ja ruokki häntä pellon antimilla; hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä.

14 Hän antoi voita lehmistä ja maitoa lampaista sekä karitsain ja oinasten rasvaa, Baasanin härkiä ja kauriita ja parasta vehnän ydintä; ja sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä.

15 Ja Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet, ja halveksui pelastuksensa kalliota.

16 He herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan, he vihoittivat hänet kauhistuksillansa.

17 He uhrasivat riivaajille, epäjumalille, jumalille, joita he eivät tunteneet, uusille, äsken tulleille, joista teidän isänne eivät tienneet.

18 Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut; sinä unhotit Jumalan, joka sinulle elämän antoi.

19 Herra näki sen ja hylkäsi heidät, sillä hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä.

20 Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni, minä katson, mikä heidän loppunsa on; sillä he ovat nurja suku, lapsia, joissa ei ole uskollisuutta.

21 He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla, jotka eivät jumalia ole, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillansa; niin minäkin herätän heidän kiivautensa kansalla, joka ei ole kansa, vihoitan heidät houkalla pakanakansalla.

22 Sillä minun vihani tuli on syttynyt, ja se leimuaa tuonelan syvyyksiin saakka; se kuluttaa maan kasvuinensa ja polttaa vuorten perustukset.

23 Minä kasaan onnettomuuksia heidän päällensä, kaikki nuoleni minä heihin ammun.

24 He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen; minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussa matelevaisten myrkyn.

25 Ulkona surmaa miekka ja sisällä kauhu sekä nuorukaisen että neitosen, sekä imeväisen että harmaapään.

26 Minä sanoisin: 'Minä puhallan heidät pois, hävitän heidän muistonsa ihmisten seasta',

27 jollen varoisi, että vihollinen tuottaisi minulle mielipahaa, että heidän vastustajansa selittäisivät sen väärin, että he sanoisivat: 'Meidän kätemme oli korotettu, eikä Herra ole tästä kaikesta mitään tehnyt'.

28 Sillä he ovat neuvoton kansa, eikä heissä ole ymmärrystä.

29 Jos he viisaita olisivat, niin he käsittäisivät tämän, he ymmärtäisivät, mikä heidän loppunsa on.

30 Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa, kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta, jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt ja Herra luovuttanut heitä!

31 Sillä heidän kallionsa ei ole niinkuin meidän kalliomme; niin vihollisemmekin päättelevät.

32 Sillä Sodoman viinipuita on heidän viinipuunsa, se on kotoisin Gomorran viinitarhoista; heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän viiniterttujensa maku on karvas.

33 Heidän viininsä on lohikäärmeitten kähyä, kyykäärmeitten kauheata myrkkyä.

34 Eikö sitä ole talletettuna minun takanani, sinetillä lukittuna minun aitoissani?

35 Minun on kosto ja rankaiseminen, säästetty siksi ajaksi, jolloin heidän jalkansa horjuu. Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä, ja mikä heitä odottaa, se tulee rientäen.

36 Sillä Herra hankkii oikeuden kansallensa ja armahtaa palvelijoitansa, koska hän näkee, että heidän voimansa on poissa ja että kaikki tyynni on lopussa.

37 Silloin hän kysyy: 'Missä ovat nyt niiden jumalat, missä kallio, johon he turvasivat,

38 missä ne, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan ja joivat heidän juomauhriensa viinin?' Nouskoot ne auttamaan teitä, olkoot ne teidän suojananne.

39 Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan; eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni. 32:

40 Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä teroitan miekkani salaman,

41 kun minun käteni ryhtyy tuomiota pitämään, niin minä kostan vastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopua verestä-

42 ja minun miekkani syö lihaa-surmattujen ja vangittujen verestä, vihollispäällikköjen päistä.

44 Ja Mooses tuli ja lausui kaikki tämän virren sanat kansan kuullen, hän itse ja Joosua, Nuunin poika.

45 Ja kun Mooses oli puhunut loppuun kaikki nämä sanat koko Israelille,

48 Ja Herra puhui Moosekselle sinä samana päivänä sanoen:

50 Ja sinä kuolet sillä vuorella, jolle nouset, ja tulet otetuksi heimosi tykö, niinkuin sinun veljesi Aaron kuoli Hoorin vuorella ja tuli otetuksi heimonsa tykö,

51 koska te lankesitte uskottomuuteen minua kohtaan israelilaisten keskellä Meriban veden ääressä Kaadeksessa, Siinin erämaassa, kun ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten keskellä.

1 Give ear, you heavens, and I will speak.

Let the earth hear the words of my mouth.

2 My doctrine will drop as the rain.

My speech will condense as the dew,

as the misty rain on the tender grass,

as the showers on the herb.

3 For I will proclaim Yahweh’s name.

Ascribe greatness to our God!

4 The Rock: his work is perfect,

for all his ways are just.

A God of faithfulness who does no wrong,

just and right is he.

5 They have dealt corruptly with him.

They are not his children, because of their defect.

They are a perverse and crooked generation.

6 Is this the way you repay Yahweh,

foolish and unwise people?

Isn’t he your father who has bought you?

He has made you and established you.

7 Remember the days of old.

Consider the years of many generations.

Ask your father, and he will show you;

your elders, and they will tell you.

8 When the Most High gave to the nations their inheritance,

when he separated the children of men,

he set the bounds of the peoples

according to the number of the children of Israel.

9 For Yahweh’s portion is his people.

Jacob is the lot of his inheritance.

10 He found him in a desert land,

in the waste howling wilderness.

He surrounded him.

He cared for him.

He kept him as the apple of his eye.

11 As an eagle that stirs up her nest,

that flutters over her young,

he spread abroad his wings,

he took them,

he bore them on his feathers.

12 Yahweh alone led him.

There was no foreign god with him.

13 He made him ride on the high places of the earth.

He ate the increase of the field.

He caused him to suck honey out of the rock,

oil out of the flinty rock;

14 butter from the herd, and milk from the flock,

with fat of lambs,

rams of the breed of Bashan, and goats,

with the finest of the wheat.

From the blood of the grape, you drank wine.

15 But Jeshurun grew fat, and kicked.

You have grown fat.

You have grown thick.

You have become sleek.

Then he abandoned God who made him,

and rejected the Rock of his salvation.

16 They moved him to jealousy with strange gods.

They provoked him to anger with abominations.

17 They sacrificed to demons, not God,

to gods that they didn’t know,

to new gods that came up recently,

which your fathers didn’t dread.

18 Of the Rock who became your father, you are unmindful,

and have forgotten God who gave you birth.

19 Yahweh saw and abhorred,

because of the provocation of his sons and his daughters.

20 He said, "I will hide my face from them.

I will see what their end will be;

for they are a very perverse generation,

children in whom is no faithfulness.

21 They have moved me to jealousy with that which is not God.

They have provoked me to anger with their vanities.

I will move them to jealousy with those who are not a people.

I will provoke them to anger with a foolish nation.

22 For a fire is kindled in my anger,

that burns to the lowest Sheol,

devours the earth with its increase,

and sets the foundations of the mountains on fire.

23 "I will heap evils on them.

I will spend my arrows on them.

24 They shall be wasted with hunger,

and devoured with burning heat

and bitter destruction.

I will send the teeth of animals on them,

with the venom of vipers that glide in the dust.

25 Outside the sword will bereave,

and in the rooms,

terror on both young man and virgin,

the nursing infant with the gray-haired man.

26 I said that I would scatter them afar.

I would make their memory to cease from among men;

27 were it not that I feared the provocation of the enemy,

lest their adversaries should judge wrongly,

lest they should say, ‘Our hand is exalted,

Yahweh has not done all this.’"

28 For they are a nation void of counsel.

There is no understanding in them.

29 Oh that they were wise, that they understood this,

that they would consider their latter end!

30 How could one chase a thousand,

and two put ten thousand to flight,

unless their Rock had sold them,

and Yahweh had delivered them up?

31 For their rock is not as our Rock,

even our enemies themselves concede.

32 For their vine is of the vine of Sodom,

of the fields of Gomorrah.

Their grapes are poison grapes.

Their clusters are bitter.

33 Their wine is the poison of serpents,

the cruel venom of asps.

34 "Isn’t this laid up in store with me,

sealed up among my treasures?

35 Vengeance is mine, and recompense,

at the time when their foot slides,

for the day of their calamity is at hand.

Their doom rushes at them."

36 For Yahweh will judge his people,

and have compassion on his servants,

when he sees that their power is gone,

that there is no one remaining, shut up or left at large.

37 He will say, "Where are their gods,

the rock in which they took refuge,

38 which ate the fat of their sacrifices,

and drank the wine of their drink offering?

Let them rise up and help you!

Let them be your protection.

39 "See now that I myself am he.

There is no god with me.

I kill and I make alive.

I wound and I heal.

There is no one who can deliver out of my hand.

40 For I lift up my hand to heaven and declare,

as I live forever,

41 if I sharpen my glittering sword,

my hand grasps it in judgment;

I will take vengeance on my adversaries,

and will repay those who hate me.

42 I will make my arrows drunk with blood.

My sword shall devour flesh with the blood of the slain and the captives,

from the head of the leaders of the enemy."

43 Rejoice, you nations, with his people,

for he will avenge the blood of his servants.

He will take vengeance on his adversaries,

and will make atonement for his land and for his people.

44 Moses came and spoke all the words of this song in the ears of the people, he and Joshua the son of Nun. 45 Moses finished reciting all these words to all Israel. 46 He said to them, "Set your heart to all the words which I testify to you today, which you shall command your children to observe to do, all the words of this law. 47 For it is no vain thing for you, because it is your life, and through this thing you shall prolong your days in the land, where you go over the Jordan to possess it."

48 Yahweh spoke to Moses that same day, saying, 49 "Go up into this mountain of Abarim, to Mount Nebo, which is in the land of Moab, that is across from Jericho; and see the land of Canaan, which I give to the children of Israel for a possession. 50 Die on the mountain where you go up, and be gathered to your people, as Aaron your brother died on Mount Hor, and was gathered to his people; 51 because you trespassed against me among the children of Israel at the waters of Meribah of Kadesh, in the wilderness of Zin; because you didn’t uphold my holiness among the children of Israel. 52 For you shall see the land from a distance; but you shall not go there into the land which I give the children of Israel."