1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
9 Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
11 Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
12 Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
1 Who has believed our message?
To whom has Yahweh’s arm been revealed?
2 For he grew up before him as a tender plant,
and as a root out of dry ground.
He has no good looks or majesty.
When we see him, there is no beauty that we should desire him.
3 He was despised
and rejected by men,
a man of suffering
and acquainted with disease.
He was despised as one from whom men hide their face;
and we didn’t respect him.
4 Surely he has borne our sickness
and carried our suffering;
yet we considered him plagued,
struck by God, and afflicted.
5 But he was pierced for our transgressions.
He was crushed for our iniquities.
The punishment that brought our peace was on him;
and by his wounds we are healed.
6 All we like sheep have gone astray.
Everyone has turned to his own way;
and Yahweh has laid on him the iniquity of us all.
7 He was oppressed,
yet when he was afflicted he didn’t open his mouth.
As a lamb that is led to the slaughter,
and as a sheep that before its shearers is silent,
so he didn’t open his mouth.
8 He was taken away by oppression and judgment.
As for his generation,
who considered that he was cut off out of the land of the living
and stricken for the disobedience of my people?
9 They made his grave with the wicked,
and with a rich man in his death,
although he had done no violence,
nor was any deceit in his mouth.
10 Yet it pleased Yahweh to bruise him.
He has caused him to suffer.
When you make his soul an offering for sin,
he will see his offspring.
He will prolong his days
and Yahweh’s pleasure will prosper in his hand.
11 After the suffering of his soul,
he will see the light and be satisfied.
My righteous servant will justify many by the knowledge of himself;
and he will bear their iniquities.
12 Therefore I will give him a portion with the great.
He will divide the plunder with the strong,
because he poured out his soul to death
and was counted with the transgressors;
yet he bore the sins of many
and made intercession for the transgressors.