2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!

14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,

19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.

1 "Man, who is born of a woman,

is of few days, and full of trouble.

2 He grows up like a flower, and is cut down.

He also flees like a shadow, and doesn’t continue.

3 Do you open your eyes on such a one,

and bring me into judgment with you?

4 Who can bring a clean thing out of an unclean?

Not one.

5 Seeing his days are determined,

the number of his months is with you,

and you have appointed his bounds that he can’t pass.

6 Look away from him, that he may rest,

until he accomplishes, as a hireling, his day.

7 "For there is hope for a tree if it is cut down,

that it will sprout again,

that the tender branch of it will not cease.

8 Though its root grows old in the earth,

and its stock dies in the ground,

9 yet through the scent of water it will bud,

and sprout boughs like a plant.

10 But man dies, and is laid low.

Yes, man gives up the spirit, and where is he?

11 As the waters fail from the sea,

and the river wastes and dries up,

12 so man lies down and doesn’t rise.

Until the heavens are no more, they will not awake,

nor be roused out of their sleep.

13 "Oh that you would hide me in Sheol,

that you would keep me secret until your wrath is past,

that you would appoint me a set time and remember me!

14 If a man dies, will he live again?

I would wait all the days of my warfare,

until my release should come.

15 You would call, and I would answer you.

You would have a desire for the work of your hands.

16 But now you count my steps.

Don’t you watch over my sin?

17 My disobedience is sealed up in a bag.

You fasten up my iniquity.

18 "But the mountain falling comes to nothing.

The rock is removed out of its place.

19 The waters wear the stones.

The torrents of it wash away the dust of the earth.

So you destroy the hope of man.

20 You forever prevail against him, and he departs.

You change his face, and send him away.

21 His sons come to honor, and he doesn’t know it.

They are brought low, but he doesn’t perceive it of them.

22 But his flesh on him has pain,

and his soul within him mourns."